Tänään taas harmaat soluni alkoivat jalostaa ajatuksia.
Mihin hittoon nykypäivän Suomessa on jäänyt perus kohteliaisuus? Myyjälle/verotoimiston tädille/opettajalle/ystäville/perheenjäsenille tervehdyksen ja kiitoksen sanominen näyttää olevan niin saatanan vaikeaa. Mitä menetät siinä, että sanot kiitos jos joku avaa SINULLE oven, eihän kenenkään sitä tarvitse tehdä? Tai sanot hei saapuessasi tunnille? Varmaan ne sinun äänihuulet siitä piloille kuluvat.
Minua ainakin nakertaa suuresti kiittämättömyys, tervehtimättömyys tms, sillä pyrin aina itse viestittämään kanssaeläjälleni hänen työpanoksensa tärkeyden sekä tietenkin osoitan kiitollisuuteni minua kohtaan tehdyistä pienistä ja suurista eleistä. Oli se sitten vaikka sitä linja-autolla ajamista.
En tiedä eikö populalle ole opetettu hyviä käytöstapoja lapsena vai onko ne matkan varrella unohtunut. Järkevää perustelua en keksi..
Sellaisen tervehdyksen haluan kuitenkin välittää, että yrittäkää tästä edes vähän enemmän..
Hei, kiitos, näkemiin.
Nyt painun syömään ihanaa naudan lehtipihviä ja sen jälkeen menen purkamaan tämän nakerruksen pumppiin ja lenkille. Ha.
- Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti