Kehon ja mielen tasapaino? :)

Blogimme on selkeästi kääntynyt suuntaan "Minua vituttaa...", se ei toisaalta haittaa, tämähän on niiden hyvien ja huonojen tuntemuksien purkamispaikka ja myönnän itsekin, että epäkohtien ilmaisu nettipalvelimessa toimii vallan piristävänä keinona mustaakin mustempaan päivään.

Kuitenkin, tänään minulla oli hyvin sekava päivä, jonka varmasti kaikki huomaavat tekstin pomppimisesta... (Laitan pari kuvaa loppuun mukavista sattumuksista.)

Joka tapauksessa, asiaan jota otsikkokin yritti jotenkin kuvastaa:

Treeni kulki tänään huipusti. Aamun puntti sai minut irvistäen nostamaan yhä nopeampaan tahtiin penkkiä ja lenkki meni kuin siivillä leijaillen läpi.
Ja entä sitten illan jooga? Se oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Kerrankin tuntui siltä, että hallitsen lihakseni niinkuin haluan. Se nostatti hymynkareen huulille: minä onnistuin!!

Hiilareihin sorruin, no eipä se maailmaa kaada.

Pohdin joogasta tullessani onnellisuutta. Suomi ei todellakaan listaudu hyvin onnellisuusmittarissa. Miksi? Meillähän on täällä KAIKKEA mitä voimme kuvitella. Tai no tietenkään kaikilla ei ole sitä uusinta iphone5:sta tai uusimman muotivärin Converseja. Tai vastaavasti kaikki eivät kehu meitä kauniiksi ja komeiksi.
Mutta tekevätkö tavarat ja toisten loputon hyväksyminen meidät onnellisiksi?

Itse löysin tänään onneni ihan pikkuisista asioista:

- Forrest Gump elokuvan tunnussävelmä
- Hillitön nauraminen Veeran kanssa
- Siskojen kanssa ajanvietto
- Treenissä onnistuminen
- Ystävän työharjoittelupaikan saaminen
- Onnistunut cv:n vientireissu

:)

Nämä pienet asiat toivat minulle sen olon, että voin hymyillen painaa pääni tyynyyn.

Etsikää hassut nukkumaan mennessänne päivistänne niitä hetkiä jolloin hymyilitte niin, että suupielet koskettivat korvia. Ja miettikää kuinka onnekkaita te olette, kun teillä on niin mahtavaa olla telluksella!

Kauniita unia kaikille. Jakakaa hymyä, iloa ja halauksia. Me kaikki olemme varmasti onnellisia, jos vain ihan vähän kaivamme sitä jostain.

- Mari :)