"ihmedieetit"

Eilisestä Marin kirjoittamasta postauksesta ja pöydälläni olevasta kaakaosta ja kasasta keksejä inspiroituneena päätin tehdä tällaisen.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmeellisiä pikadieettejä ja muita vastaavanlaisia tuotteita mm. laihdutuspillerit, nutriletit ja mitä kaikkea sitä onkaan keksitty. En tiedä onko joku minun päässäni vinksahtanut vai onko vika muissa, kun en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään dieettejä. Okei no ehkä semmoisessa tilanteessa että ko. henkilö on _todella_ ylipainoinen ja tarvitsee pudottaa painoa vaikka 20kg kiloa että voi tehdä jonkun leikkauksen tms. Mutta mikä saa normaalin ihmisen sellaisen epätoivon partaalle että täytyy kokeilla ihmedieettejä, joidenka haitat voi olla huomattavasti pahemmat kuin se että laihdut hieman hitaampaa tahtia mutta pysyvästi ja se voi olla että kehosta poistuu muutakin kuin pelkkä neste. Pari päivä takaperin autossa radiosta tuli joku laihdutuspillerimainos josta yli puolet mainoksen ajasta oli: "älä käytä tuotetta jos olet ................" luulin että se on vitsi mutta ei se ilmeisesti ollutkaan.

Se saa myös ainakin minut miettimään olenko jotenkin erilainen jos en tosiaankaan pyri laihduttamaan ja muuttamaan elämääni terveellisemmäksi ja tekemään liibalaaba uudenvuoden lupauksia. Toisinaan tuntuu vaan siltä että todella iso osa ihmisistä ympärilläni pyrkii jonkimoiseen elämänparannukseen ja laihduttamiseen. Ovatko kaikki niin tyytymättömiä itseensä ja elämänlaatuunsa että kokee saavansa jonkinlaista mielihyvää siitä vai onko sen vaan muodikasta ja hienoa olla dieetillä. Kaikki eivät myöskään tunnu ymmärtävän sitä että lähestulkoon kenelläkään ei yksinkertaisesti ole luonnostaan huippumallin (lue: vaatehenkarin) vartaloa. Jokainen meistä löytää asioita itsestään joita haluaisi muuttaa, se fakta ei sen kummemmaksi muutu vaikka laihtuisi tai treenaisi itsensä kehonrakentajaksi. Aina on jotain mistä et pidä. Palkokasveja ei sitten kannata nyt vetää nenään, ei siinä ole mitään pahaa jos tahtoo näyttää erilaiselta kuin mitä peili nyt näyttää, mutta kohtuuden rajoissa.

Hyvin usein myös törmää netissä keskusteluihin "onko ok jos syön tän verran päivässä", eikö sitä itsekkin huomaa ja tunne mikä on hyvä? Toinen perinteinen on myös "söin normaalin ruuan lisäksi tänään suklaapatukan, paljonko lihon nyt?" siinä vaiheessa tekisi mieli vaan sanoa että ota aivot käteen ja mietippä kuule kaksi kertaa. Normaalia kotiruokaa sillon ku on nälkä ja niin että on sopivan täynnä. Ei luulis olevan kovin vaikeaa. Mutta kuten olen moneen kertaan tällä viikolla todennut, maailma on mätä. Kiitos ja kumarrus.