Kvaak kvaak

Duckface.

Siis itse en vaan voi käsittää kyseistä poseeraustapaa kameran edessä.. En vaan voi. En myöskään ymmärrä miksi bloggarit jumankauta laittavat DUCKFACE- kuvia itsestään.. Huulet mutrulla ei näytä Jenna Jamesonilta tai Angelina Jolielta.. Pikemminkin Johanna Tukiainen tai tämän ystävä Juha voisi kuvailla paremmin näitä bloggausmaailman kaunottaria/komeita alfauros duckfaceja. (Luen kyllä Johannan blogia, enkä häntä vihaa. Ne duckface kuvat vain ovat... Noh, ei minun silmään kauniita)

Olemme kuitenkin koulukavereiden kanssa repineet huumoria duckfaceista yhdistettynä whatsuppiin. Miten mahtava ajanviettotapa kirjoitusten kynnyksellä??? Ottaa itsestään duckface kuvia...

Tähän liitän nyt minusta ja Himmistä mitä parhainta materiaalia. Muista en kuvia tekijänoikeudellisista syistä laita.

KVAAK KVAAK!! (Ankkakielellä nauttikaa?)

Huonepostaus

Tässä tulee sitä kaikkien kovasti toivomaa huonepostausta, mitä on pitkään odotettu! (sarkasmivaroitus)

Eli tälläisessä valtakunnassa asustelen. Tähän väliin varmaan pitäisi pahoitella kuinka sotkuinen huone on ja yhyy, mutta voisin pahoitella nyt siitä että huone on siistimpi kuin yleensä... Koittakaa kestää katsella tämmöistä pölyhiukkasetonta vasta siivottua luksuslukaalia, ja olkaa NIIN kateellisia koska ette itse pysty pitämään huonetta näin siistinä. (Kuten yleensä bloggaajilla....)

Näkymä ovelta, ylläripylläri!

Mahtavan upean siisti kirjahylly jossa on melkeinpä kaikkea muuta paitsi kirjoja

                           

Kuninkaallinen sänky, jonka useimmiten jaan herra Veeti herran kanssa.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä vasta siivottu datauspöytäni!

(vaatekaapista en kehdannut ottaa kuvaa....)

YAUZAAAAA

Nyt kyllä höllii. Sain ajokortin! Tai tarkemmin ottaen ajoluvan, kortti tulee postissa myöhemmin.

Jotta tämä ei kuulostaisi niin ruusuilla tanssimiselta, haluan kertoa tarinan.

Miten viivästyttää ajokortin saamista syntymäpäivästä yli puoli vuotta.

Olipa kerran tyttö nimeltään Mari. Hän oli täyttämässä kesäkuussa 18 vuotta ja suunnitteli isänsä kanssa opetuslupien hankkimista. Harmikseen tyttö joutui kuitenkin toteamaan, että autokoulu alotettaisiin vasta, kun isä valmistuisi jatko-opinnoistaan.
Toukokuun 28. pidettiin ensimmäinen teoriatunti, haaveina inssi elokuussa!
Mari biletti kesän ja teoriatunnit ja ajokerrat olivat harvakseltaan. Elokuun 11. jalkapallopelissä tapahtui pieni vamma: Marin polven eturistiside hajosi.

Jonkin aikaa kepeillään kipiteltyään, ajo pystyi taas alkamaan. Tietenkin heti opettajan 10 päivän Englannin reissun jälkeen. Tällöin haaveena: inssi syyslomalla!

Niimpä tuli ja meni syksyä: Mari erosi poikaystävänsä kanssa, oli kirjoitukset ja polvi leikattiin lokakuun alussa.

"Inssi ennen joulua, aivan pakko."

No jaa, Marin biletys loka-marras-joulukuun aikana sekä Marin äiti joutui loskaliirtoon ja ajoi auton ulos tieltä --> auto lunastukseen ja eikun uutta etsimään.

Niin.. Millä autolla inssiin ennen joulua?

Ja niin löytyi uusi kiva Toyotamme 3 viikkoa onnettomuudesta! Hip Hei! Mari pääsi taas ajelemaan.. Tietenkin heti uusien polkimien asentamisen ja katsastamisen jälkeen.

Koitti joulun pyhät ja viimenkin teoriakoe 28.12. Mari oli INNOISSAAN!! Vihdoinkin!!!

No mutta, katsastuskonttori oli halunnut tehdä asian vaikeaksi ja oli avuliaasti kirjoittanut (toukokuussa) opettajan nimen paperiin mihin piti laittaa oppilaan tiedot. No, ilman allekirjoitusta uudessa paperissa ei ollut asiaa teoriakokeeseen(Marin kaveri vei tämän teoriakokeeseen) ja niimpä uusi teoriakoe varattiinkin sitten muutaman päivän päähän.

31.12.2012, teoriakoe läpi. Yauzaa!

Inssi nro. 1. Hommahan kusi. Ja hienostihan se tapahtui 15.1.... 19. Nimittäin muuttui ajokorttilait ynnä muut. Mari pääsi kolmivaiheiseen autokouluun!! Inssiäkään ei saanut varattua, sillä kaikki päivät olivat täynnä...

Inssi nro 2. Mari herää aamulla kipeänä -vaihteeksi-.. No, pääsimpä silti kirkkaasti läpi ja homma luisti kuin rasvattu!!

True story bro.

Mitä tästä opimme. Ajokortin saaminen ei ole aina niin helppoa. Opimme myös: HOIDA NE HOMMAT AJOISSA ÄLÄKÄ LUSMUILE!

Nyt lähden pyörittämään Poloa Tonpan kanssa.

Pusuja!
-Mari

Marilla on ollut taas syvälliset pohdinnat näköjään ja komppaan häntä, kuitenkin kepeämpiin asioihin seuraavaksi, nimittäin projektiin: hiukset.

Ajattelin eilen kokeilla vaalennuspesua

Vaalennusjauhetta

Kuumaa vettä

Shampoota

Noh.... Täytyy myöntää että odotin että tämä reuhka vaalenisi edes tipan, tuntuu että punertava väri muuttui ehkä vaan oranssimmaksi, jos muuttui ollenkaan ja latvat ovat kuivat kuin saharan hiekka. En suosittele kokeilemaan :D Hiukset takkuuntuu kuin purkka olisi välissä, ehkä öljy korjaa osan ongelmista, toivottavasti. On nyt ideat hieman vähissä kuinka saisin tämän oudon värin muunnettua lähelle omaani. Hiusten kunnossa ei tosiaan entuudestaankaan ole kehumista joten ei mitään havaintoa mitä asialle tekisin sitten.

Eipä tässä muuta, illanjatkoja! :D

-Himmi

// Iki-ihana teilipeilix päivän asu kuva oli saatava!

Housut: Jim&Jill (?)

Paita: Gina

GGGarvaliivi: H&M :3

Ja kyllä, villasukat kuuluvat päivän asuun n. joka päivä!

I said bang bang bang. Vai miten oli?

Välillä sitä miettii omaa elämäänsä, valintoja, tekemisiään, menetettyjä ihmissuhteita, liian monia tequilashotteja, tyhjänä kumisevaa pankkiholvia, krapula-aamuja, elämänsä nauruja, itkuja, sydänsuruja jne.

Mitä kaikista niistä hetkistä on jäänyt käteen?

Elämää.

Itse en vaihtaisi päivääkään. Vaikka olen tehnyt typeriä juttuja, nauranut pissat housussa väärään aikaan, loukannut jotain syvästi ja sekoillut umpituubassa en siltikään vaihtaisi. Mitä hitsiä me kerrottaisiin omille lapsillemme jos emme olisi tehneet mitään? "siitä lähtien kun synnyin, en ole mennyt koskaan mihinkään, sillä pidän mieluummin kotona istumisesta." joo elämänohjeena hyvä ja välttää kaiken hauskan.

Mutta virheistään oppii!! Hitsiläinen. En varmasti enää koskaan lähde baariin pelkästään korkokengillä, otan tästedes aina mukaan tennarit. Miksi? Koska ei ole kivaa kävellä keskustasta viitaniemeen paljain jaloin.

Rakastuminen? Totta munassa. Sehän on parasta ihmiselämässä. Toki se sattuu, mutta en ikinä aijo silti luopua siitä. Rakkaus on kuin happea, tuhoaa soluja, mutta ilman sitä en voisi elää. Ja solujani varten löytyy tietenkin antioksidantit. Rakkaushaavoihin löytyy aika.

(Paras elämänohje minkä olen koskaan saanut: tähän mennessä sydänsuruihin ei ole kuollut kukaan.)

Tekstini käydessä yhä enemmän tajunnan virraksi, haluaisin vain todeta muutaman asian..
En kykene pyytämään anteeksi sitä, että olen muuttunut puolen vuoden aikana paljon.
En kykene pyytämään anteeksi humalapäissäni soittamiani puheluita. En kykene pyytämään anteeksi minulle tärkeiltä ihmisiltä, etten ole ehtinyt pitämään yhteyttä paljoa.

Miksi en?

Koska jos kykenisin, minun pitäisi jatkuvasti pyytää kaikesta tekemästäni anteeksi, sillä tässä maailmassa on aina joku, jolle se ei ole okei. "Anteeksi kun juoksen juoksumatolla puoli tuntia, vaikka sinä haluaisit tähän."

Älkää myöskään muuttako itseänne muiden takia. Älkääkä pyytäkö anteeksi sitä mitä olette. Jos haluatte voitte huutaa sellaiselle ihmiselle: "Vaikka kuinka tuhosit itsetuntoni sillä, että kaikki mitä sanoin/tein oli väärin, se ei ole silti estänyt minua elämästä kaiken jälkeen. En voi enkä enää aijo ikinä pyytää anteeksi sitä, millainen minä oikeasti olen." (Kuulostaa hurjalta, mutta hei. Eri asia pyytää anteeksi sitä, että suutuspäissään haukkui toista kakkapääksi kuin että pyytää anteeksi sitä, että puhuu kovaan ääneen julkisella paikalla...)

- Yövuodatuksissaan, Mari.
(kuva: 9gag)

Tsajajajajaja

Anteeksi vaan kaikille tämä hiljaisuuteni. On ollut aikamoinen viikonloppusetti!!! XD

Juhlittiin isosiskoni läksiäisiä oikein urakalla.

Perjantaina leivottiin karjalanpiirakoita, pelailtiin mm. twisteriä, syötiin, kuunneltiin musaa ja peuhailtiin lumihangessa. :--)

Lauantaina sitten oli pääpäivä eli aamun muuttokuorman jälkeen puunattiin itseämme mm saunassa ja kynsiä laittamalla. Illalla sitten olikin paardit....

Hahhaha. On kyllä ihan kauhea olo. XD tultiin lagaamaan kaverin luokse ja saunomaan, että tämä olo vähän lieventyisi.. Mutta eeeii...

Noo jos tästä hipsis kotia sängynpohjalle ja PYRKISI VÄHENTÄÄ...

Kuvat on ihan kauheita ja enempää niitä ei olekaan.... :::---DDD

- Mari

Kynsiä

Tuli tämmöset sotkettua tänään. Eipä mulla sen kummempaa asiaa sitten ollutkaan :D rattoisaa perjantaita kaikille :)

-Himmi

Kehon ja mielen tasapaino? :)

Blogimme on selkeästi kääntynyt suuntaan "Minua vituttaa...", se ei toisaalta haittaa, tämähän on niiden hyvien ja huonojen tuntemuksien purkamispaikka ja myönnän itsekin, että epäkohtien ilmaisu nettipalvelimessa toimii vallan piristävänä keinona mustaakin mustempaan päivään.

Kuitenkin, tänään minulla oli hyvin sekava päivä, jonka varmasti kaikki huomaavat tekstin pomppimisesta... (Laitan pari kuvaa loppuun mukavista sattumuksista.)

Joka tapauksessa, asiaan jota otsikkokin yritti jotenkin kuvastaa:

Treeni kulki tänään huipusti. Aamun puntti sai minut irvistäen nostamaan yhä nopeampaan tahtiin penkkiä ja lenkki meni kuin siivillä leijaillen läpi.
Ja entä sitten illan jooga? Se oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Kerrankin tuntui siltä, että hallitsen lihakseni niinkuin haluan. Se nostatti hymynkareen huulille: minä onnistuin!!

Hiilareihin sorruin, no eipä se maailmaa kaada.

Pohdin joogasta tullessani onnellisuutta. Suomi ei todellakaan listaudu hyvin onnellisuusmittarissa. Miksi? Meillähän on täällä KAIKKEA mitä voimme kuvitella. Tai no tietenkään kaikilla ei ole sitä uusinta iphone5:sta tai uusimman muotivärin Converseja. Tai vastaavasti kaikki eivät kehu meitä kauniiksi ja komeiksi.
Mutta tekevätkö tavarat ja toisten loputon hyväksyminen meidät onnellisiksi?

Itse löysin tänään onneni ihan pikkuisista asioista:

- Forrest Gump elokuvan tunnussävelmä
- Hillitön nauraminen Veeran kanssa
- Siskojen kanssa ajanvietto
- Treenissä onnistuminen
- Ystävän työharjoittelupaikan saaminen
- Onnistunut cv:n vientireissu

:)

Nämä pienet asiat toivat minulle sen olon, että voin hymyillen painaa pääni tyynyyn.

Etsikää hassut nukkumaan mennessänne päivistänne niitä hetkiä jolloin hymyilitte niin, että suupielet koskettivat korvia. Ja miettikää kuinka onnekkaita te olette, kun teillä on niin mahtavaa olla telluksella!

Kauniita unia kaikille. Jakakaa hymyä, iloa ja halauksia. Me kaikki olemme varmasti onnellisia, jos vain ihan vähän kaivamme sitä jostain.

- Mari :)

Mikä vituttaa tänään?

"Mulla on kylmä"
"Laita vaatetta päälle"
"Emmää jaksa, sit ahdistaa ku on niin kauheesti vaatetta päällä!"

Kuulostaako tutulta? Tälläiset tilanteet saavat hermoni kiristymään aivan äärimmilleen, mikä idea on valittaa jostain asiasta (eli toisaalta etsiä ratkaisua ongelmaan) jos sille ei ole valmis tekemään mitään?  Erityisesti jos asialle on vaikka 2 ratkaisua, muita vaihtoehtoja ei ole. Ehdotat molempia, kumpikaan ei kelpaa ja valitus jatkuu. Se saa miettimään, mitä pitäis vastata ongelmaan. "Voi raukkaa :( tuunko lämmittämään", "Voooi toista.. :') koita kestää", "Otan osaa!" Ei, säälipisteitä ei heru valitettavasti.


Parasta ennen -päiväyksensä ylittäneet autokuskit, joiden kyky seurata liikennettä ja pysyä sen mukana on hämärtynyt. Eikö heillä terve järki jo kerro milloin olisi lopettaa ajaminen kun ei uskalleta ajaa edes nopeusrajoitusten mukana ja näytetään vilkkua mihin sattuu suoralla tiellä. Tai vaikka pysähdytään yhtäkkisesti keskelle risteystä (tositarina). Ensinnäkin se saa muiden tienkäyttäjien verenpaineet nousemaan huomattavasti normaalia korkeammalle, ja he ovat liian varovaisuutensa takia oikeastikkin riski liikenteelle. Otetaan vielä huomioon se, että kun muut autoilijat hermostuu, suutuspäissään saatetaan tehdä typeriä liikkeitä.


Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, liian aikaisin aikuistuvat "teinit". Itse 12-13 vuotiaana (ja nuorempanakin!) en ollut ajatellutkaan esim. käyttää korkkareita, saati sitten villakangastakkeja, nahkatakkeja ym. Meikkiä osalla on naamataulussa enemmän kuin minulla parhaimpana sotamaalauspäivänäkään. Kaupoissakin lastenvaateosastolla myydään samanlaisia vaatteita kun aikuisille, miksi? Itse kuljin farkuissa ja vaaleanpunaisissa eläinpaidoissa vielä 12-vuotiaana. Ei käynyt myöskään pienessä mielessä nauttia alkoholijuomia tai polttaa tupakkaa. Mitä minun silmäni näkevätkään kaupungin suunnalla perjantaina ja lauantaina iltamyöhään, varhaisteinit kulkevat siellä kalja kädessä, tupakka toisessa ja kaatuilevat pitkin portaita. Mitä on 5 vuodessa tapahtunut? En tiedä, enkä välttämättä haluakkaan tietää. Outoa. Jospa tämä tältä illalta riittäisi, ei oikein toimi pää ei sormet :D

Kiitos ja näkemiin.

Tänään taas harmaat soluni alkoivat jalostaa ajatuksia.

Mihin hittoon nykypäivän Suomessa on jäänyt perus kohteliaisuus? Myyjälle/verotoimiston tädille/opettajalle/ystäville/perheenjäsenille tervehdyksen ja kiitoksen sanominen näyttää olevan niin saatanan vaikeaa. Mitä menetät siinä, että sanot kiitos jos joku avaa SINULLE oven, eihän kenenkään sitä tarvitse tehdä? Tai sanot hei saapuessasi tunnille? Varmaan ne sinun äänihuulet siitä piloille kuluvat.

Minua ainakin nakertaa suuresti kiittämättömyys, tervehtimättömyys tms, sillä pyrin aina itse viestittämään kanssaeläjälleni hänen työpanoksensa tärkeyden sekä tietenkin osoitan kiitollisuuteni minua kohtaan tehdyistä pienistä ja suurista eleistä. Oli se sitten vaikka sitä linja-autolla ajamista.

En tiedä eikö populalle ole opetettu hyviä käytöstapoja lapsena vai onko ne matkan varrella unohtunut. Järkevää perustelua en keksi..

Sellaisen tervehdyksen haluan kuitenkin välittää, että yrittäkää tästä edes vähän enemmän..

Hei, kiitos, näkemiin.

Nyt painun syömään ihanaa naudan lehtipihviä ja sen jälkeen menen purkamaan tämän nakerruksen pumppiin ja lenkille. Ha.

- Mari

"ihmedieetit"

Eilisestä Marin kirjoittamasta postauksesta ja pöydälläni olevasta kaakaosta ja kasasta keksejä inspiroituneena päätin tehdä tällaisen.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmeellisiä pikadieettejä ja muita vastaavanlaisia tuotteita mm. laihdutuspillerit, nutriletit ja mitä kaikkea sitä onkaan keksitty. En tiedä onko joku minun päässäni vinksahtanut vai onko vika muissa, kun en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään dieettejä. Okei no ehkä semmoisessa tilanteessa että ko. henkilö on _todella_ ylipainoinen ja tarvitsee pudottaa painoa vaikka 20kg kiloa että voi tehdä jonkun leikkauksen tms. Mutta mikä saa normaalin ihmisen sellaisen epätoivon partaalle että täytyy kokeilla ihmedieettejä, joidenka haitat voi olla huomattavasti pahemmat kuin se että laihdut hieman hitaampaa tahtia mutta pysyvästi ja se voi olla että kehosta poistuu muutakin kuin pelkkä neste. Pari päivä takaperin autossa radiosta tuli joku laihdutuspillerimainos josta yli puolet mainoksen ajasta oli: "älä käytä tuotetta jos olet ................" luulin että se on vitsi mutta ei se ilmeisesti ollutkaan.

Se saa myös ainakin minut miettimään olenko jotenkin erilainen jos en tosiaankaan pyri laihduttamaan ja muuttamaan elämääni terveellisemmäksi ja tekemään liibalaaba uudenvuoden lupauksia. Toisinaan tuntuu vaan siltä että todella iso osa ihmisistä ympärilläni pyrkii jonkimoiseen elämänparannukseen ja laihduttamiseen. Ovatko kaikki niin tyytymättömiä itseensä ja elämänlaatuunsa että kokee saavansa jonkinlaista mielihyvää siitä vai onko sen vaan muodikasta ja hienoa olla dieetillä. Kaikki eivät myöskään tunnu ymmärtävän sitä että lähestulkoon kenelläkään ei yksinkertaisesti ole luonnostaan huippumallin (lue: vaatehenkarin) vartaloa. Jokainen meistä löytää asioita itsestään joita haluaisi muuttaa, se fakta ei sen kummemmaksi muutu vaikka laihtuisi tai treenaisi itsensä kehonrakentajaksi. Aina on jotain mistä et pidä. Palkokasveja ei sitten kannata nyt vetää nenään, ei siinä ole mitään pahaa jos tahtoo näyttää erilaiselta kuin mitä peili nyt näyttää, mutta kohtuuden rajoissa.

Hyvin usein myös törmää netissä keskusteluihin "onko ok jos syön tän verran päivässä", eikö sitä itsekkin huomaa ja tunne mikä on hyvä? Toinen perinteinen on myös "söin normaalin ruuan lisäksi tänään suklaapatukan, paljonko lihon nyt?" siinä vaiheessa tekisi mieli vaan sanoa että ota aivot käteen ja mietippä kuule kaksi kertaa. Normaalia kotiruokaa sillon ku on nälkä ja niin että on sopivan täynnä. Ei luulis olevan kovin vaikeaa. Mutta kuten olen moneen kertaan tällä viikolla todennut, maailma on mätä. Kiitos ja kumarrus.

Kroppa tehdään keittiössä!

Sanontana tuo on kyllä hyvä, mutta tällä hetkellä tekisi mieli huutaa sille "Fuck you and FUCK YOU". Tai oikeastaan se pitäisi tehdä omalle peilikuvalle..

Kuka käskee kiduttamaan itseään? No en vittu kyllä tiedä. Minä varmaan..

Aloitin siis tänään nesteenpoiston sekä tämän viikon jälkeen aloitan diettaamiseni uudelleen. Ensin hyvällä mielellä tein aamulla aerobisen treenin ajatuksissani pyöri: Hitsit kun tuntuu hyvältä. No joo, ihan vitun hyvältä se tuntuikin siihen asti, kunnes lounaan jälkeen oli nälkä. No välipala ja päivällinen onneksi sujuivat hyvin (aka itkua vääntäen nousin ruokapöydästä kun oli niin nälkä ja salille piti lähteä). Treenihän sitten menikin päin helvettiä: reidet happoili pienenkin kyykkäyksen jälkeen ja jaksaminen oli ihan nollassa. Äsken syödessäni maittavaa tonnikala-kasvis möserrystä teki mieli oikeasti itkeä.

Ei ole kivaa.

Maistan suussani ihanan tuoreen paahdetun ruisleivän maun ja päätä särkee sitä mukaa kovempaa. Kiitos itselleni kun totutin itseni säännölliseen hiilarinsaantiin.

Oikeesti. Mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kuin: helvetin saatanan perseen dieetit.

Haluan kuitenkin antaa mahdollisuuden true lifestyleen, eli ne jotka eivät halua kuulla totuutta, lukekaa tämä: AI ETTÄ KUN OLI NIIN HITSIN IHANA TREENAA TÄNÄÄN JA OLO ON NIIN USKOMATTOMAN COOL!! JAKSOIN KYYKÄTÄ JA LIIKKUA NIIN HYVIN.<3<3 IHANAN IHANAN IHANAAAAA<3<3<3

Vittu terve vaan kaikille.

T. ON NIIN NÄLKÄ

Päästin sisäisen mummoni jälleen valloilleen ja aloin sitten aikani ratoksi alkaa neulomaan yli polven mittaisia villasukkia! Koitan ilmeisesti taas keksiä jotain todella tarpeellista ja hyödyllistä tekemistä sen sijaan että alottaisin esimerkiksi lukemaan kirjoituksiin tai vastaavaa. Mutta voin puolustaa itseäni kyllä sillä että noista tulee lämpöset :3

http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93565 tuolla ohjeella teen siis vaikka eri lankaa onkin (jos ketään kiinnostaa) ja alkutekijöissään tosiaan ollaan mutta hiljaa hyvä tulee! On tässä vielä talvea ja kylmiä kelejä jäljellä enemmän kuin tarpeeksi.

-Himmi

Huhhuh, mikä päivä!!!

Marsa täällä huutelee!

Kuten lifestyleblogiin kuuluu, oman elämän mahtavuutta PITÄÄ hehkuttaa. No totuus on se, että eilinen meni oikeasti putkeen enkä keksi oikein mitään negatiivista. :/

Tein ystävälleni rakennekynnet, kävin bänditreeneissä jossa yhteen soitto toimi enemmän kuin hyvin, leivoin, bailasin villisti kaverin 25 vuotis syntymäpäivillä hyvissä baareissa pilkkuun asti ja näin. Olin selvinpäin joten krapulakaan ei vaivannut.

Wow! What a day!

Miinuksena sanoisin sen, että tuollaisen kiirepäivän jälkeen kun herää 8.30, klo 5.00 aamulla keho käy vielä niin ylikierroksilla, ettei nukkumisesta meinaa tulla mitään. Onneksi kuitenkin tällä kertaa uni maittoi hyvän iltapalan jälkeen.

Hahaha!! Laitan vielä joitain kuvia. Asuista sen verran: suurin osa h&m! :)

Hauskaa ja iloista sunnuntaita kaikille! Toivottavasti lukijoillakin on ollut ihana viikonloppu. :)

Ajattelinpa sitten näin kouluviikon ratoksi alkaa hupuloimaan taas pienoisia pennosiani (XD) tänään ja eksyin Marpan kanssa alennusmyynteihin. Tai siis käytiinhän me jo aijemmin tällä viikolla ja ajattelin sitten aikani kuluksi esitellä ostokseni! Jotain muutakin kyllä ostin mutta tässä nyt ehkä ne tärkeimmät..?

Vaatteet on kaikki hennesin alennuksesta (tietenkin), housut on aikalailla kirkkaamman väriset oikeasti mutta mitäpä sitä voi kuvien laadusta odottaa kun alustana on sänky, kamerana kännykkä ja valaistus vähän mitä on. Ehdoton lemppari on kyllä tuo hame! :3

Tuosta Freemanin Kiwi&Yogurt kosteuttavasta kasvojenpesuaineesta, ainakin näin ensikäyttämältä tuntui ihan kivalta, naamassa iho ei ole käytön jälkeen kuiva kuin saharan hiekka, eikä tahmaisen oloinen. Puhdisti meikit ihan kohtuullisen hyvin, en tosin ehkä kunnon sotamaalauksia alkaisi pesemään mutta arkikäyttöön oikein kiva. Näin ensikohtaamisen jälkeen voisin suositella normaalille ja kuivalle iholle. Vielä ei myöskään ole pahaa sanottavaa tuotteesta. Hintaa löytyi 150ml purkilta päätähuimaavat 4 euroa sokoksen alelaarista!

-Himmi

Maukasta perjantaita kaikille!

Tänään me höpöiltiin yhdessä koulussa ja otettiin kuvaa muunmuassa päivän asuista!!
Kuvathan on otettu super laadukkailla kameroilla: Samsung galaxy s ja Samsung omnia w!!

Eipä tästä päivästä enempää, tylsää tulossa, koska mari menee töihin. ::(

Nauttikaa kuvista!! (Marin asu: farkut jc, neule gina, toppi rosebullet. Himmin asu: Abihuppari, farkut pieces, toppi seppälästä)

HAUSKAA VIIKONLOPPUA !! <3 Luvassa pian super siistejä postauksia!!

T. H&M

Antamisen iloa!!

Hellurei kaikki höpöt lukijat ja satunnaiset vierailijat. Sorvin ääressä puuhailee Mari!

Tänään aamulla Keskisuomalaista lukiessani huomasin hauskan artikkelin Tunisialaisesta ruuasta. Kuvatekstissä luki siitä, ettei mitään heitetä hukkaan vaan ylijäämä ruoka tarjotaan esimerkiksi ystäville tai naapureille. Tästä koko päivän päässäni jalostui ajatus antamisesta ja sen ilosta. Oli se fyysistä (esimerkiksi lahjat) tai henkistä, antaminen voi olla ja onkin ilo.

En halua kuitenkaan käsitellä tekstissäni fyysistä antamista, vaan ehdottomasti henkistä. Fyysinen antaminen on kuitenkin paljon konkreettisempaa ja näkyvämpää arkipäivässämme.

Henkinen antaminen voi olla pelkästään jo hyvä keskustelu, jos sillä pääsee niin syvälle tasolle, että molemmat oppivat tai oivaltavat jotain. Tällöin ainakin saavutan itse todellisen ymmärtämisen tason omasta mielestäni ja kehostani. Usein tällaisen superkeskustelun aikana päähäni putkahtaa ajatuksia "Nyt tajuan miksi toimin tuossa tilanteessa noin..." "Aivan, tämän syyn takia en kykene tuohon."

Voisin antaa hyvän demonstroivan esityksen: Kun olen yötä satunnaisesti ystävieni luona, lähden lähes heti herättyäni tai viimeistään pari tuntia heräämisestäni. (Tämä kellonaika tarkoittaa minulla n. 08-13). Oivalsin kerran siskoni kanssa tämän johtuvan lapsena annetuista ohjeista: "Ei ole kohteliasta jäädä toisen kotiin koko päiväksi." Ja se on kyllä totta. Onneksi pakonomaisesti toteutan vieläkin tätä neuvoa, sillä kukaan tuskin haluaa minun jäävän haisemaan nurkkiinsa.

Hassua miten tuollaisia oivaltaa hyvän keskustelun aikana ja naurettavaa miten olen taas höpissyt lähes aiheen vierestä.

Henkinen antaminen voi olla myös psykologista apua. Koin itse syksyllä hankalan elämänmuutoksen (Voisi kutsua myös eroksi), jonka myötä olin pitkään todella sekaisin (taidan olla vieläkin kun perustin ystäväni kanssa blogin????). Silloin paras apu oli ehdottomasti ystävien läsnäolo, kuunteleminen ja hyväksyminen. Se on ollut parempi lahja kuin uskottekaan: KIITOS!

Antakaa toisillenne joka päivä henkisiä lahjoja, olivatpa ne sitten halauksia, hymyjä tai kuuntelevat korvat. Niitä arvostaa aina eniten.

Ja tosiaan, että pysytään lifestyleblogin genressä, laitoin tähän minun ja Himmin PÄIVÄN ASUT!!!! (Tässä näette tätä upeaa abimuotia: ekat vaatteet päälle kaapista mitkä aamulla löytyivät)

Marin asu: Neule: Mango (rottailin siskolta)
Housut: Steam (Sokos)
Pipo: Gina
Kengät: Lacoste

Himmin asu: Huppari: Adidas (kirppari)
Toppi: H&M
Legginssit: Gina
Kengät: Spirit (Sokos)


Hassunhauskaa päivänjatkoa kaikille! :)

Hiusprojektia

Olen vaihtelunhaluinen, erityisesti hiusteni suhteen. Päässäni on ollut isommissa tai pienemmissä osissa oikeastaan jokaista sateenkaaren väriä, osa vahingossa, osa tarkoituksella. Ihme ja kumma nyt kuitenkin punainen värin vuosipäivä alkoi jo lähestyä, ja päätin päästä siitä eroon. Minä tulen vielä pääsemään omaan väriini että värjäyskierre loppuu.

Kiersin monen monta kauppaa löytääkseni tämän jumalten värinpoiston, Colour B4. Sitä kun ennen myytiin monessakin kaupassa Jyväskylässä, ja nyt kun sitä jälleen tarvitsisi, ei sitä löydy mistään. Onneksi kuitenkin satuin saamaan lopulta käsiini 2 kappaletta niitä vahvempia paketteja ja eikun tuumasta toimeen. Ainut huono asia mitä tästä voin sanoa on se että haisee kyllä todella epämiellyttävälle, mutta kyllä sen puolituntisen kestää tuossa hajussa kun lopputulos on kuitenkin huomattavasti normaalia värinpoistoa parempi eikä hiuksetkaan mene samanlaiseksi hampuksi. Tässä siis kuvat ennen ja jälkeen!

Punanen ei tosiaan ollut ihan noin kirkas enää värjäyshetkellä kun yritin saada sitä kaikin keinoin vaalenemaan jo vähän ennen ko. käsittelyä. En vielä tarkalleen osaa sanoa kuinka tästä jatkaisin mutta mieli tekisi saada hieman vaaleammaksi ja tuo oranssius pois, ehkä jotain kivaa väriä kaveriksi. Pinkkiä.. Sinistä..? Tai sitten liukuvärjäys niin että latva on vaaleampi :) Ideoita saa tarjota mielensä mukaan!

Ihan hullun ihqu salivarustus

-Palvelun tarjoaa Blogger ja tekstin Mari-

Haha. Ohessa näette upean salivarustukseni jolla lähdin Jyp training jumppaan. Asuun kuuluu:
My little pony paita (primarkista)
Adidaksen futissortsit (intersport)
Ja panta (ninja)
Kuten huomaatte salivaatetukseni on hieman sossu.
Why hell?
1. Ryyppäsin rahani, eikä ole varaa ostaa uusia. (true lifestyle bloggaajahan ei koskaan ole perseauki, tai ainakaan ei myönnä sitä.)
2. Menen salille treenaamaan. En pukeutumaan.
3. Jos unelmieni prinssi (joojoo tiedän ettei sellaista ole) kävelee minua vastaan salilla, hän pitää minusta tällaisena. (Selittelen tällä vaan itselleni..)

Oikeastaan ketään teistä tuskin kiinnostaa tällaiset postaukset eli mitä joku täysin tuntematon hyypiö pukee salille.

Joten ajattelin aikani kuluksi antaa tajuntani virrata vakavan(ko?) asian parissa. Tämän päivän sanana voisi olla "meikitön" ja siitä minulla riittääkin juttua (never).
Oheisessa kuvassa olen siis täysin meikittä.

Ihoni näyttää ehkä huonolle teidän tarkkasilmäisten mielestä ja tuomitsette minut saman tien: "syö huonosti, liikkuu huonosti tai sit vaan kauhee akneface iu".
Tässä vaiheessa voisin iskeä kehiin karun totuuden (joka on myös blogimme tunnusomaisia piirteitä). Teini-ikäisenä minulla oli akne, joka jätti arvet kasvoihin, ne eivät siis lähde mihinkään. Olen kamppaillut koko lukioikäni siitä, voinko mennä kouluun/kauppaan/kaverille ilman meikkiä, ja vihdoin olen onnistunut siinä. Silti edelleen meikittömyys julkisesti ahdistaa ja tuntuu pahalle. Kysyn silloin usein itseltäni: "Miksi helvetissä?" Vastauksen painavaan kysymykseeni löysin yhteiskunnasta ja sen asettamista paineista. Yhteiskunta on epäreilu, muotimaailma on epäreilu ja pornografiikka on epäreilua. Välillä tekisi mieli huutaa ja paiskoa tietokonetta pitkin seiniä nettiä selaillessa: "MIKSEI PRADAN MAINOKSEN MALLILLA OLE AKNEARPISTA NAAMAA SAATANA??"

No eihän se ole kaunista..
Tästä sekavasta tekstistä päästäänkin loppupäätelmään (tai siis minun mielestä päästään, teistä en tiedä): tähän päivään mennessä olen tajunnut sen asian, että minä olen minä enkä muuksi muutu. Rakastan itseäni tällaisena (joo ja ihan varmasti niinäkin päivinä kun peilistä katsoo pallokalan ja sarvikuonon sekoitus) ja läheiseni rakastavat minua tällaisena. Enempää en voi antaa. Ja mikä parasta: kun on oma itsensä voi kaikista parhaiten. Silloin myös löytää ne ihmiset, kenen kanssa on kaikista hauskinta ja kenen seurassa mieli lepää!

Rakastakaa itseänne ja muita! :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin:
https://www.youtube.com/watch?v=GsPJ3w7D0bQ&feature=youtube_gdata_player

TERPPA

Karu totuus, onko kaikki siis halpaa ja mautonta?

Olisi suorastaan bloggauksen sääntöjen vastaista, että ensimmäinen postaus ei olisi esittelyä varten. Emme kuitenkaan ole tarpeeksi hipstereistä tällaiseen erilaisuuteen, joten päädyimme yhteistuumin ”esittelevään” postaukseen.

Ja täältä pesee sitä tykitystä.

Blogin idea lähti lähinnä lifestylestä. Lifestyle (kauhea sana) nykypäivänä kaikessa mukana, ja yhä useampi perustaa itselleen lifestyle blogin. Kuitenkin näitä lukiessamme olemme huomanneet pienen höpön asian. Lähes jokaisessa blogissa päivän asut ovat kauniita, ruuat ovat laitettu nätisti lautaselle, meikki ei ole valunut silmien alle yms. Onko se jotain lifestyleä? No siis ilmeisesti se on. Me kuitenkin päätimme tänään shoppaillessamme laskettelutakit päällä meikittä, että nyt riitti. Missä on tavallisten ihmisten tavalliset blogit, tavallisesta lifestylestä? Sellaisesta elmästä mitä jokaisella on. Voisiko sitä kutsua arjeksi? Vai voiko olla, että kaikkien arkipäivää on upeat ruuat, hienot vaatteet, täydellinen meikki jne. Hah, no ei todellakaan. Meillä kaikilla on huonoja ja epäedustavia päiviä ja ruuat näytävät lähinnä Pirkan valmisaterioilta lautasella.

Ja taiteilijaosastoon päästäänkin tästä:

Kirjoittajat ovat Himmi ja Mari, Mari ja Himmi. 18 vuotiaita abiturienttityttöjä Suomen sydämestä.  Mitään muuta emme taidakkaan jaksaa tähän kirjoittaa, on nimittäin teille paljon hauskempaa (huom jos tätä yksikään rupeaa seuraamaan XD), että selviää enemmän matkan varrella, eikä kaikkea muutenkaan kerrota heti kättelyssä.

<3333333 xooxxoxoxoxoxxoxxoxxo

Lifestyle bloggaajat, Marppa ja Himpero