Välillä sitä miettii omaa elämäänsä, valintoja, tekemisiään, menetettyjä ihmissuhteita, liian monia tequilashotteja, tyhjänä kumisevaa pankkiholvia, krapula-aamuja, elämänsä nauruja, itkuja, sydänsuruja jne.
Mitä kaikista niistä hetkistä on jäänyt käteen?
Elämää.
Itse en vaihtaisi päivääkään. Vaikka olen tehnyt typeriä juttuja, nauranut pissat housussa väärään aikaan, loukannut jotain syvästi ja sekoillut umpituubassa en siltikään vaihtaisi. Mitä hitsiä me kerrottaisiin omille lapsillemme jos emme olisi tehneet mitään? "siitä lähtien kun synnyin, en ole mennyt koskaan mihinkään, sillä pidän mieluummin kotona istumisesta." joo elämänohjeena hyvä ja välttää kaiken hauskan.
Mutta virheistään oppii!! Hitsiläinen. En varmasti enää koskaan lähde baariin pelkästään korkokengillä, otan tästedes aina mukaan tennarit. Miksi? Koska ei ole kivaa kävellä keskustasta viitaniemeen paljain jaloin.
Rakastuminen? Totta munassa. Sehän on parasta ihmiselämässä. Toki se sattuu, mutta en ikinä aijo silti luopua siitä. Rakkaus on kuin happea, tuhoaa soluja, mutta ilman sitä en voisi elää. Ja solujani varten löytyy tietenkin antioksidantit. Rakkaushaavoihin löytyy aika.
(Paras elämänohje minkä olen koskaan saanut: tähän mennessä sydänsuruihin ei ole kuollut kukaan.)
Tekstini käydessä yhä enemmän tajunnan virraksi, haluaisin vain todeta muutaman asian..
En kykene pyytämään anteeksi sitä, että olen muuttunut puolen vuoden aikana paljon.
En kykene pyytämään anteeksi humalapäissäni soittamiani puheluita. En kykene pyytämään anteeksi minulle tärkeiltä ihmisiltä, etten ole ehtinyt pitämään yhteyttä paljoa.
Miksi en?
Koska jos kykenisin, minun pitäisi jatkuvasti pyytää kaikesta tekemästäni anteeksi, sillä tässä maailmassa on aina joku, jolle se ei ole okei. "Anteeksi kun juoksen juoksumatolla puoli tuntia, vaikka sinä haluaisit tähän."
Älkää myöskään muuttako itseänne muiden takia. Älkääkä pyytäkö anteeksi sitä mitä olette. Jos haluatte voitte huutaa sellaiselle ihmiselle: "Vaikka kuinka tuhosit itsetuntoni sillä, että kaikki mitä sanoin/tein oli väärin, se ei ole silti estänyt minua elämästä kaiken jälkeen. En voi enkä enää aijo ikinä pyytää anteeksi sitä, millainen minä oikeasti olen." (Kuulostaa hurjalta, mutta hei. Eri asia pyytää anteeksi sitä, että suutuspäissään haukkui toista kakkapääksi kuin että pyytää anteeksi sitä, että puhuu kovaan ääneen julkisella paikalla...)
- Yövuodatuksissaan, Mari.
(kuva: 9gag)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti