Malaysia

Blogin puolella on ollut hiljaista..

Nyt ollaan Himmin kanssa Malesiassa. Kuala Lumpur-Tioman-Singapore-Kuala Lumpur tsekattu. Maukasta on ollut. Reissu on ollut niin uskomaton! Valitettavasti huomenna lennetään Suomeen. Onneksi tänään illalla päästään vielä tanssimaan Reggaebaariin ja nauttimaan Kuala Lumpurista!

Tähän perään muutama kuva.

Tsiigaillaan ja nauttikaa Malesian ja Singaporen maisemista ! ;)

- M

Haha! Anteeksi hiljaisuus, tai mitäs minä anteeksi pyytelen kun en vain ole ehtinyt rustaamaan mitään!

Teen töitä n. 6pv viikossa välillä 11hkin päivässä, sen jälkeen yritän treenailla ja siinä se. Mikä nolife?

Eivaan! Elämää on ja paljon. Uusi lenkkikaveri H ja mä treenataan sata lasissa joka viikko juoksemalla, viime viikonloppuna viettelin 30v synttäreitä ja tyttöjen kaa drinkki-iltaa, kamujen kaa hengaillaan ja suunnitellaan mitä mageimpia reissuja ja kesäjuttuja.

Voisko ihminen onnellisempi olla?
Voisi varmaan.. Mutta minä olen kyllä tyytyväinen tähän.

Hollantiin lähtöönkään ei enää hirveän pitkä aika ole.. Ja sitä ennen vielä pitäisi tsiigailla kesää ja loistoreissuja.

Haha! Olipas taas äärimmäisen pintaliitoinen postaus.. Mut tällästä nyt kuuluu. :p

- Mari

Pienen tauon jälkeen olen taas huudeilla. Oma puhelin lähti huoltoon sekoilunsa takia ja nyt ei siis ole muutamaan viikkoon kuvamateriaalia tarjolla. Siksi ajattelinkin kaivella arkistojen kätköjä ja tarjota inspiroivan kynsipostauksen. Itselle ei tosin parin päivän takaiseen kynsilakkakriisiin ollut näistäkään apua mutta ei se mitään. Täältä tulee!

-Himmi

Tsiisus

Jäänyt vähän tää kirjoittaminen.. Saattaa johtua siitä, että on kolme työtä samaan aikaan. Tällä viikolla oli yksi vapaapäivä (jeejee), toivottavasti ensiviikolla olisi edes kaksi?

No aivan sama se on.. Töitä on tehtävä kun niitä saa. :--))

Eilen oltiin tyttöjen kanssa tsiigailemassa jkl kaupunkia sekä päivällä, että illalla. Ja sattui mukavasti, että vapaaottelun maailmanmestari pyysi meitä kanssaan jakamaan skumppaa. Oli todella miellyttävää tavata uusia, fiksuja ihmisiä !! Jau!

Tämän jälkeen tietenkin fiksuiltiin Katseen tangoilla.. :DD

Pääasia oli kuitenkin se, että vapaapäivänä oli kivaa ja töitä jaksaa taas nyt painaa. :----)

Pohdintaa en jaksa edes heittää, koska olen niin lame.. Eikä minulla varmaan näiden työpäivien jälkeen ajatuksia päässä liiku.

Terkuin
Työnarkomaani Mari

Plöö

Anteeksi, ei ole jaksanut vain päivittää, työpäivän jälkeen ei vaan yksinkertaisesti jaksa. :D

Töissä oltu koko viikko ja sen jälkeen punttailtu yms.... Joten voiko sanoa "kiirettäkin" pitänyt.

Hautasimme eilen ihanan joukkueemme.. Siitä myöhemmin sitten kuvia, mutta niin.. Ikävä tulee kyllä kaikkia yhteisiä pelireissuja, joukkueiltoja, harkkoja jnejne. Mutta eiköhän tuolla porukalla vielä joskus ainakin toivottavasti hönäfutailla yhdessä. ::--))

Tänään edessä kai hunksit, haha!!! ::D

Munarikasta pääsiäistä kaikille !! :)

- Mari

Lomalla viimeinkin

Niimpä! ;)

Yo

Matikka on ohi. Ja täytyy sanoa, mulla se meni kyllä ihan putkeen! Eli lakki on enää kiinni maantiedosta.. (En uskalla sanoa, että pääsen yo:ksi, sillä minun tuurillani feilaisin mantsan sitten niin pahasti.)

On vaikeaa mukautua ajankulkuun. Sillä hetkinen, vastahan me huudettiin hupaisat asut päällä rekassa.. Ja nyt ollaankin jo muutaman päivän päästä kesälomalla.. MIHIN KAIKKI TÄMÄ AIKA ON MENNYT??

No ainakin on ollut hauskaa! Sitä en kiistä. Ja olen ymmärtänyt yhä enemmän mitä tarkoittaa pyyteetön rakkaus, ystävyys ja onnellisuus.

Ne onkin varmaan mun elämän pää"teemoja" tällä hetkellä. Niistä on kyllä vaikeaa pitää kiinni, mutta oikein kun jaksaa, ne on ponnistelujen arvoisia. Toivottavasti kaikki löytäisitte elämäänne sellaisia ihmisiä, jotka on teidän ponnistelujen arvoisia! :)

Nyt kyllä kuuntelen loppuillan trancea ja rentoudun. Huomenna on tiukka mantsankertaus edessä ja viimeiset koitokset.

Täytyy sanoa, että höllii aivan pirusti.. :--)

Koomaterkuin
Mari!

Masterchef

Pohjana siis perus suklaakääretortun pohja :)

Käärme on syönyt sisälleen kookos-suklaa-kermavaahtoa :)

Koristeena sitten on vielä nallekarkkeja jotka ratsastavat matoa ja parit ranskanpastillit.

Tuollainen käärmetorttu tuli siis leivottua yksiin tupareihin Marin kanssa eilen. Oli hyvää! :)

I'm back!

Olen kavunnut mutakaivosta ylös paskaisena, mutta voitokkaana. Nyt riehakas eläminen saa taas alkaa! (Niin heti niiden ensi viikon eväsretkien jälkeen..)

Rehtorimme KK totesi abikahveilla: "Abi kyllä keksii kaikkea muuta kuin lukemista, esimerkiksi siivoamista ja ruuanlaittoa.." Olen ottanut KK:n neuvosta vaariin: Etsinyt kirpparille menevät tavarat ja vaatteet, siivonnut, laittanut ruokaa, käynyt puntilla, nukkunut, lukenut tärkeitä juttuja netistä... Ja kaiken tämän aktiviteetin välissä olen lukenut. Vaikka eikös sen pitäisi toisin päin mennä..?

Mikä siinä on niin saakelin vaikeaa lukea? Ihan oikeasti..
Sitten siellä salissa hikoilee ja vääntää itkua kun ei tehtävät olleetkaan niin helppoja kuin oletti.

Tsiiiisus. Mitä paskaa. :D

No onneksi ensi viikolla alkaa loma koulusta, joka kestää yli vuoden. Tätä tarvitaan varmaan aika paljon?
Tietenkään Hollanti ei varmaankaan ole paras paikka hankkia opiskelumotivaatiota, mutta oikeastaan.. Se ei ole tämän päivän murhe. :-D

- Mmmarri

St. Moritz itseruskettava vaahto

Kuva: pretty.fi

Erehdyin vahingossa ostamaan itseruskettavan. Siis minä, ostin itseruskettavan. Olen koko pienen ikäni inhonnut itseruskettavia mutta isosiskoni houkutteli minut tähänkin mukaan. No jokatapauksessa kuvan mukainen purkki tarttui sitten kaupasta mukaan, hintaa taisi olla 6.95e ja pääsin jo toissapäivänä kokeilemaan tuotetta. Perinteistä itseruskettavan hajua (jota inhoan) ei ollut ja rusketustulos on hyvinkin tasainen vaikka ensimmäistä kertaa näihin aineisiin sotkeuduinkin. Kokeilin vasta jalkoihin tätä, ne eivät ole kalmankalpeat eikä keltaiset tai oranssit!

Vaahtomaista ainetta oli helppo levittää ja tämä tuntuu todella riittoisalta. Jää ehdottomasti käyttöön. Ainetta ei saa paljain käsin levittää koska se imeytyy niin nopeasti, eli itsekkin levitin sellaisella rätillä aineen iholle. Käyttöohjeissakin lukee ettei paljain käsin levittämistä suositella. Helppo käyttää eikä sotke paikkoja. Imeytyy nopeasti eikä jätä ihoa tahmaiseksi. Suosittelen! :)

Välikuolema

Ääh.. On niin raskasta uskoa unelmiinsa. Tai siis, tuntuu että ne ovat niin kaukana, saavuttamattomissa.. Niin hauraita, että yksikin pieni sattumus tuhoaa kaikki.

Epäonnistumisen pelko on myös suuri.. "Mitä jos tapahtuu jotain?" "Mitä jos rahat ei riitä?" "Entä jos mä en vaan koskaan pääse siihen kuntoon mihin haluan?" "Mitä jos kusen kirjotukset?"

Että mä inhoan näitä päiviä ja oloja. Tuntuu et ois romahtanut pilvistä suoraan paskaiseen kaivoon. Sellaiseen oikein mutalällyiseen mihin uppoaa kaulaansa myöten.

Itseensä luottaminen on vaan joskus niin helvetin haastavaa. Välillä ois kiva, että olis vierellä joku kannustaja: "Kyl sä pystyt tähän!!!" Kannustaja joka mahdollisesti vielä pitäs sylissä, kun tällänen heikko paikka iskee..
Vieressä on kuitenkin se matikankirja joka huutaa: "Et sä kuitenkaan näitä asioita opi."

On vaan niin satan666 vaikeaa olla vahva joka minuutti. Tuntuu et oisin 7 kk vaan taistellu kaikkien erilaisten paskajuttujen takia.

Nyt on kyl fiilis et berberi olalle.. Vaikka se ei ole kyllä mikään ratkaisu mihinkään..

Noo.. kun edellisiä postauksia selaa, kaippa mä oon elänyt niinkuin haluan, vaikkei se tässä hetkessä siltä tunnukkaa.. Ja ollut onnellinen.

- Le fu

Nyt on taas kevään kirjoitukset pyörähtäneet käyntiin. En tiedä menikö omalta osaltani täysin putkeen. Jos retoristen kysymysten avulla pohtimisesta sensori pitää, pisteitä ropisee varmasti! Kai sitä omaa tyyliään saa kuitenkin käyttää.. :)

Enää olisi vähän yli viikko koulua jäljellä. Ei tätä oikein usko todeksi, mutta ei tämä sitä surullisenkuuluisaa untakaan ole.. ;)

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta n. 3 kertaa valmiiksi.. En vain saa pohdintojani puettua järkeviksi kokonaisuuksiksi.
Ehkä tuo essee tyhjensi minut täysin? Tuntuu, että kirjoitustaito on kokonaan hukassa..

No anyway. En sitten pohdi mitään. Heitämpä kuitenkin, että rautaa pitäisi käydä nostamassa. Tosin on ihan vetämätön olo. Ei huvittaisi yhtään. Plääh. Juoksulenkki... Sekään ei maistu... No aina voi mennä puntille istumaan.. Kai siellä jotain tulee tehtyä, kun ei kehtaa tyhjänpanttinakaan pyöriä. :D

Ihanaa viikon alkua kaikille!! Älkää tuomitko liikaa kanssaeläjiänne vaan asettukaa heidän asemaansa välillä. Ehkä sitä kautta löydät itsekin uusia näkökantoja. ;)

- Manaatiksi muuttunut pyöreä herkkusuu Mari

Kuva 9gag

Hiusprojektia osa 42643287

Enpä ole taaskaan hetkeen kirjoitellut mutta ei se mitään. Kyllästyin tylsän ja epäedustavan väriseen oranssiin sävyyn hiuksissani joten päätin käydä ostamassa värinpoistoja. Kuvat kertoo kaiken tarpeellisen! Tässä siis lähtötilanne.

Tässä siis ensimmäisen värinpoiston tulos, hemaisevan kaunista, tuttu värinpoistosävy siis. Päätin sitten vielä ostaa uuden värinpoiston ja laittaa sitä (siskoni avulla tietty) noihin punaisimpiin kohtiin. Samaa ainetta käytin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Tässä siis tämänhetkinen tilanne, nyt aika näyttää että mihin tämä väri tästä kehkeytyy kun innostun värjäyshommiin taas. Ja teille jotka kauhistelette että 2 värinpoistokäsittelyä 2 päivän aikana, hiukset eivät ole huonossa kunnossa, sillä hiukseni ovat paksut ja ennen käsittelyitä olivat todella hyvässä kunnossa. Huomaa kyllä kuinka punainen väri tarttuu hiuksiin paljon. Suoraväreillä on kuitenkin tullut läträttyä hyvinkin paljon kestovärin ohella. Eiköhän näistä vielä nätit blondit saada :) Loppukevennykseksi sitten vielä vähän päivän cooleinta lookkia! Enjoy!

Huomenna sitten täytyisi käydä raapustamassa äikän (ja lukion viimeinen) essee. Toivottavasti sattuu kohdalle hyviä aiheita, tällä hetkellä ei stressaa. :)

-Himmi

Haaveissa vainko oot mun?

Haaveet.
Niitä on meillä kaikilla tietenkin. Jatkuvasti haaveilemme uusista vaatteista, paremmasta elintasosta, hienommista kokemuksista joilla voimme leveillä yms.

Milloin kuitenkin on tultava tien päähän ja todettava: Nyt on aika toteuttaa haaveita.
Milloin on aika huomata, että omat haaveet ovat materiaa/jonkun muun ohjeistamaa/muiden haaveita. Esimerkiksi: "Haluan opiskelemaan lääkäriksi, haluan omakotitalon ja kolme lasta. Haluan olla pitkälle koulutettu ja onnellinen." Kuitenkin välillä mietit: "Haluaisin ehkä sittenkin isona ruveta lastenhoitajaksi, jotta minun ei omia ipanoita tarvitse hankkia, kun en niitä halua vaikka lapsista pidänkin.. Mutta toisaalta, onhan minun hienoa haluta näitä "mageempia juttuja", minä olisin todella saavuttanut paljon ja saisin arvostusta.."

Minäkin kuuluin tuohon kastiin. Halusin hienoja laukkuja, kenkiä, 5 tähden hotelleissa vietettyjä rantalomia, omakotitalon, lääkäriksi, rikkaaksi..

Mistä haaveilen nyt:
Ylioppilaslakista, Aasiaan tehdystä reppureissusta, onnellisuudesta, kylmästä siideristä festareilla, itsensä ylittämisen tunteesta, benji hypystä, kylmästä tuulesta marraskuisessa Pariisissa, hymyistä, työstä josta nautin, seikkailuista.. Ääh kaikesta tällaisesta!!

Eiväthän nuo kaikki varmaankaan toteudu, mutta.. Jos jaksaa suunnitella ja panostaa, eiköhän jotain saa aikaiseksi. Ja ehkä jonain päivänä saan ne toteutettua jos pinnistän kovasti!!

Enhän minä voi tietenkään kenenkään ihmisen haaveita lytätä, mutta haluan vain herätellä: mitä jos unohtaisit sen Diorin mekon ja haaveilisit vaikka jonkun kanssa käsi kädessä kävelemisestä? Mitä jos keskittyisit siihen, mitä oikeasti voit saada ja mistä nautit? Mitä väliä, jos et koskaan mene 5 tähden hotelliin kanarialle vaan käytkin koluamassa sillä rahalla Minskin katuja tai hyppäät junaan joka menee Siperian halki Japaniin?

Ei mikään valinta ole väärin, eikä mikään tee sinusta sen köyhempää henkisesti. Henkinen pääoma on sitä, mitä jokaisen meidän tulee hankkia sillä tavalla, miten itse tykkäämme.

Jaksakaa haaveilla ja toteuttaa niitä. Kirjoittakaa vaikka rasti ruutuun lista: mitä haluan loppuvuoden aikana tehdä ja iskekää koristamaan seinää tai jääkaapinovea. Silloin näette mistä olette haaveilleet, eivätkä ne unohdu, vaan joka päivä jaksat taistella sen eteen, että ne toteutuvat.

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Olkaa ihmisiksi ja nauttikaa joka ikisestä sekunnista.

Hmmmh

Hellurei.

Olin kirjoittanut jo postauksen, mutta päätimpä pyyhkiä sen pois. Ja kirjoittaa siitä, mitkä kolme asiaa vaivaavat minua..

1. Oma kasvu ja muuttuminen

Olen puolen vuoden sisällä muuttunut hurjasti. Oma keho ei tunnu omalta:
Mieletön hallinta joogatessa ei ole minua, tunnen silloin leijailevani pois kehostani. En se ole minä, joka taipuu ihme asentoon ja pysyy siinä huojumatta ja ilman kipuja..

Rapsutin tänään selkää ja totesin: ei tuo ole minun lapaluu ja olkalihas, miksi tuntuu lihakset ja nahka ja läski on poissa.

Säikähdin oikeasti vähän. Sama kävi tänään pukiessa ja vilkaisin peiliin. Se kroppa ei kuulunut minulle.. Mutta se olin silti minä..

Henkisesti olen kasvanut myös paljon. Huomaan toimivani tilanteissa aivan eri tavoin kun normaalisti. Harvoin enää edes suutun. Petyn ennemminkin.
Esimerkkinä hyvin hoidettu homma abiristeilyllä: loukkaannuin Himmille, silti nukuimme samassa hytissä sulassa sovussa ja juttelimme aamulla asian halki ja siinä se. (Loukkaantuminen oli tietenkin aivan turhaa, sillä olin kännissä kuullut väärin vastauksen erääseen asiaan... :D)

2. Rennosti ottaminen

Mikä saatana siinä on, että porukka ei osaa ottaa rennosti? Aina pitää stressata ja miettiä ja pohtia ja plää plää plää. Eikö joskus voisi vain todeta, että "Voi munkki, nyt kävi näin, no eipä se midis." ja jatkaa suuntaa eteenpäin!!

3. Velvoitteet

Velvoitteita on ja tulee aina olemaan. Mutta onko velvoite kertoa kaikille ihmisille kaikki asiat? Onko velvoite jonkun toisen hyvän takia heittää omat mielihalut, ajatukset ja tunteet roskikseen? Hyvät ihmiset: minä olen 18-vuotias nuori naisenalku ja sinkku. Kenelle minä olen tilivelvollinen?? Tarvitseeko minun kertoa kenellekkään mitään, mitä en halua? Onko se joku saaaaaaaatanann VELVOITE??? Ei ole!! Se on minun asiani mitä sanon ja kenelle sanon ja kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä lopputulokseen.

Loppukevennyksenä haluaisin välittää terveiset: Kiitos PH, ilman sinua, kyykkääminen olisi tänään tapahtunut n. 10kg pienemmillä painoilla.

Mitkä asiat teidän mielessänne pyörivät?

T. Maaaaaarppa
(Kuva 9gag)

No jo on!

Huomenia vaan kaikille!

Minähän heräsin jostain syystä klo 7:52 ja ennen aamusalia ajattelin, että kai tässä voisi teitä lukijoita muistella. :D

Eilen olin rakkaan Himmin kanssa koko päivän! Aamulla lähdettiin Jyväskylän uimahallille aamu-uinnille jossa kokeiltiin hyväksi todettuja treenaustapoja. Fyssarini saa kyllä olla nyt ylpeä, kun vihdoin raahasin luuni uimaan!(Eihän hän ole kuin vain joka kerta tavatessamme patistanut minua sinne.. Industrialini on kuitenkin pitkälti estänyt uimisen..)

Sen jälkeen oli edessä tositoimet eli munakkaan valmistus, matikan kirjoituksiin harjoittelu ja tietenkin höpiseminen. :) Rakkautta vain <3

Kohta aijon painua taas vaihteeksi salille! :) Ajattelin cyclingin ja sen jälkeen polven kunnosta riippuen jalka- tai käsitreeni. Tänään treenataan ja kovaa!!!!

Olen miettinyt lähipäivinä PALJON omaa suhtautumistani muihin, muiden toimintatapoihin ja elämiseen.. Lähinnä ihmisten onnellisuutta nämä pohdintani ovat käsitelleet.. Mikä ajaa ihmiset siihen, että teemme valintoja, jotka eivät tee meitä onnelliseksi?

Tai siis, esimerkki entisestä elämästäni: Olin valittava tyttöystävä.

Hyi!! En todellakaan ole sellainen oikeasti, minä vain ajauduin siihen, jonka jälkeen olin toistuvasti epäonnellinen, koska valitin, rajoitin yms.

No onneksi opin, sillä sitä en aijo enää ikinä tehdä! Sanotaanko: "Siperia opettaa" Vai kenties "Opinpahan tämänkin asian kantapään kautta.."

Samoin onnellisuus, jota ystävät tuottavat. Minkä takia pitää hengailla sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät sinut huonovointiseksi ja ahdistuneeksi.. Miksei voi vaan reilusti jättäytyä sellaisten ihmisten läheisyydestä ja todeta: "Olen mieluummin yksin, kuin epäonnellinen tuollaisten ihmisten ympärillä."

No helpommin sanottu kuin tehty..

Itse kuitenkin olen päättänyt tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta hyvälle. Jos joku ihminen saa minut tuntemaan oloni varsin mallikkaaksi, miksen voisi soittaa hänelle? Tai vastaavasti jos auringonpaisteessa juoksulenkki on minusta parasta, mikä estää tekemästä sitä?

Onnellisuus on pieniä tekoja, mutta vaatii mieleltä myös paljon: Pitää osata iloita ja olla onnellinen pienistäkin asioista!!!
Minun onnellisuuteni tuli eilen parhaan ystävän kanssa vietetystä ajasta, kahvista, tummasta suklaasta, auringosta, yhdestä puhelusta, urheilusta ja ruuasta.

Eivät nuo minun mielestäni ole mitään hirveän vaikeita asioita saavuttaa. Vai onko?

Mitkä asiat teidät, hyvät lukijat, tekevät onnelliseksi? Vaaditaanko siihen paljon?

Nyt pomppaan sängystä ylös ja teen tästä päivästä vielä mahtavamman kuin eilisestä!! ::))

Pusuin ja halein
Marii!

Suku on pahin

Morjesta vaan!

Väsynyt (ja krapulainen...), mutta onnellinen marsa täällä rustailee. :)

Koko viikko on väsäilty ja odotettu serkun 18 vuotis paardeja, tehty kynsiä, luettu ylppäreihin, treenattu yms.

Ei voi muuta sanoa kun että: olo on kuin hakatulla, nilkan nivelsiteet ottanut vähän damagea ja hymy on herkässä!!

Eilen siis kävin aamulla ämmän luolta hakemassa viron tuliaisia, tein monstereita (eli: 0,5l viinaa, 1,5pussia värikkäitä turkinpippureita, jotka murskataan ja liotetaan viinaan!), ruokaa (Kanaa, chili-paprika-ananas-mango-sipuli wokkia!!) ja siivosin. Sitten hain ihanan serkkuni asemalta ja paardit pystyivät alkamaan! ;);)

Aka: Ryypättiin ihanien ystävieni kanssa kuin ei ois kymmeneen vuoteen saatu viinaa, naurettiin, syötiin juustokakkua ja pidettiin älyttömän hauskaa!!!

Kiitosta vaan kaikille kenen kanssa bailattiin, you made my day!!! ::)

Nyt körbylä tulee tänne mitäpä muutakaan kuin darralagaamaan!

Olipas selostava, eihän tässä postauksessa ollut mitään jännää.. Mutta.. Ehkä se sisältö ei ole tämän päivän sana. :D

Pusuja kaikille! :*

Huhuh

Lukuloma alkaa käydä suorastaan jo rankaksi, ei sen takia että lukeminen olisi rankkaa, vaan sen takia että tuntuu yksinäiseltä. Normaalisti kuitenkin tulee nähtyä kavereita 5 päivää viikossa, yhtäkkiä olenkin 7 päivää viikossa suurimman osan ajasta kotona. Kyllä vähemmästäkin alkaa jo seota! Olen jopa vapaaehtoisesti siivonnut huonettani ja vaihtanut tiskit koneeseen, pitäisi varmaan jo alkaa huolestua tässä vaiheessa. Onneksi kuukauden päästä on kirjoitukset ohi ja ei varmaan tarvitse kahteen kertaan edes miettiä mitä 22.3 iltana tapahtuu.

Tulipahan myös saksittua hiuksia tässä erään päivään ratoksi. "Tein itse ja säästin" toimii tässäkin tapauksessa. Viime kampaajakerrasta onkin jo yli vuosi aikaa, jos vaikka harkitsisin käyväni tukkatohtorilla ennen lakkiaisia. Ehkä, ehkä... Yritin myös eräänä kauniina iltana värjätä suoravärin tapaisella värillä hiuksiani ruskeaksi mutta nyt ne on takaisin punertavan oranssit.. Kohta lieneekin olla sitten värinpoiston aika kun ei tämä homma muuten suju. Valitettavasti en jaksanut ottaa havainnollistavaa kuvaa hiuksista mutta eipä ne kauheasti muuttuneet, pituutta lähti reippaanlaisesti pois huonojen latvojen muodossa mutta muuten tämä samanlainen reuhka edelleen on.

Ja sitten asiaan kuuluu tietenkin pakollinen kynsipäivitys!

Rakkaan Marsan tekemät geelikynnet!

Glitterhössötyskynnet viime päiviltä.

Sain villasukkaprojektini valmiiksi, josta aijemmin taisinkin kertoa ihan ensimmäisen sukan alkuvaiheessa. Jalkaterät nyt sattuivat tulemaan eri värisenä langan vähyyden takia mutta ei anneta sen häiritä. Lämpimät ainakin ovat vaikka olen kovin vähän kerinnyt näitä vielä koeajamaan. Tässä siis kuvamateriaalia, älkää hämääntykö housuttomuudesta, en jaksanut pukea sellaisia jalkaani.

Villasukkaprojekti saatu päätökseen.

-Himmi

Reeniä horo, REENIÄ!!!!!!

Otsikko varmaan paljastaakin, mistä on kyse.

Oon tässä taas alotellu treenailua flunssasta selviämisen jälkeen. Eilen tein vähän toiminnallisempaa settiä kuulalla, step-laudalla, pumppitangolla, käsipainoilla ja kuntopyörällä.
Tein siis aina erilaisia liikkeitä 3x15 per liike ja sillein että kaikki tuli vuoron perään ja välissä kuntopyörää, sit taas eri liikkeet 3x15. jne.. Huono selitys.. :D vähän kuin kuntopiiriä! :D

Tänään kävin mielestäni killerin parhaimman cyclingohjaajan Teresan tunnilla. (Meinaa aina välillä hänen tunneillaan itku tulla...) Sen jälkeen menin vielä puntille tekemään selkää (mm. Ylätalja, soutua jne) ja vatsoja. Nyt on massu täynnä tonnikalasalaattia. Kyllä tuntuu hyvälle!!

Ei voi muuta sanoa, kun että treenaaminen on elämän suola.

Hyvää ja terveellistä uuden viikon alkua kaikille tasapuolisesti!! :)

- Mari

Hoi!

Olen palannut keski-suomeen. Jo on ihanata! :D

Tänään ohjelmassa olisi ainakin matikkapiiriä ja ehkä uskaltaudun puntillekin.. Olen ollut nääs todella kipeä tässä lähipäivinä. :(

Törmäsin menomatkalla junassa ihmiseen, joka pysäytti minut täysin!
N. 50-60 vuotias nainen oli samassa vaunussa kanssani (junassa oli siis vain kaksi "vaunua" ja kaikki tila oli suunniteltu istuimille). Ennen kuin juna ehti liikahtamaankaan asemalta, tämä kyseinen rouvashenkilö soittaa puhelun: "Siis voitko kuvitella, tää juna on aivan kauhee!!!11!! Täällä ei oo pöytiä eikä mitään mihin voin pistää jalat ja tää on aivan perseestä...." valitus kesti siihen asti kunnes kenttä loppui.

Olin tyrmistynyt.

Mikä ihmiset ajaa siihen, että kaikki pitää olla niin helvetin "luxxxuustaa<3<3<3", että edes kolmea tuntia junassa ei voi istua ilman läppäriä/jalkatukea/superhyper pehmeitä penkkejä jnejne. Eikö joskus voisi vain nauttia: "olen junassa, kukaan ei voi pitää minuun hetkeen kontaktia. Saan käpertyä sykkyrään ja olla itsekseni."

En tiedä. Tuntuu vaan, että kokoajan pitäisi olla parempaa ja mahtavampaa ja siistimpää jnejnejne. Mikään ei riitä!!
Minä ainakin olen iloinen, että juna kulkee ja pääsen paikasta toiseen vähän ekologisemmin.

Taas päästään varmaan tähän perus negatiivisiin ihmisiin, joille kaikki on ongelma.

No eipä ole ainakaan mun elämästä pois. Halusin vaan teillekin jakaa vähän ajatuksia ja mietteitä siitä, kannattaako kaikesta aina valittaa turhaan. Meillä kun täällä suomessa on loppupeleissä asiat aika hyvällä mallilla!

Kuvassa erään päiväni asu. Nahnahnah.

- Mari

Pastellipersikka

Hola ystäväiseni!

Minua kuulee nyt vähän harvemmin, sillä pitää keskittyä todella lukemiseen. Tällä hetkellä olen isoäitini luona Alavudella ja tarkoitus olisi lukea monta päivää kirjoituksiin. Tässä juuri aloittelen verotuslaskujen laskemista... Ompas kiinnostavaa!! :D
Olen myös uppoutunut taas kirjallisuuden pariin.. Junassa 2,5h hurahti hetkessä Pariisin matkaoppaan ja Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia parissa. (Pariisiin siis aijon Haagista päin suunnata joskus ehkä vuoden sisään, mutta koska olen malttamaton, luin matkaopasta jo nyt... Hah!)

Hassunhauskoja juttuja kuitenkin lähipäiviltä: Värjäsin nimittäin hiukseni pastellipersikalla. Minun värini kyllä taittaa enemmän pinkkiin, mutta sehän ei haittaa mitään. Kiitos Vermelille tuhannesti tästä työstä, mikä tehtiin. :)

Olen myös ostellut kaikennäköistä kuten muutaman paidan, mekon(jonka nelly toimitti kotiin asti<3) ja tietenkin hiusvärejä!

Kun pääsen kotiin täältä, voisin vihdoinkin lisäillä kuvia koneelle ja postata muualtakin kuin luurini kautta... Mutta laiska kun olen..

T. Lukuintoinen (noooot) Marppa