Olen palannut keski-suomeen. Jo on ihanata! :D
Tänään ohjelmassa olisi ainakin matikkapiiriä ja ehkä uskaltaudun puntillekin.. Olen ollut nääs todella kipeä tässä lähipäivinä. :(
Törmäsin menomatkalla junassa ihmiseen, joka pysäytti minut täysin!
N. 50-60 vuotias nainen oli samassa vaunussa kanssani (junassa oli siis vain kaksi "vaunua" ja kaikki tila oli suunniteltu istuimille). Ennen kuin juna ehti liikahtamaankaan asemalta, tämä kyseinen rouvashenkilö soittaa puhelun: "Siis voitko kuvitella, tää juna on aivan kauhee!!!11!! Täällä ei oo pöytiä eikä mitään mihin voin pistää jalat ja tää on aivan perseestä...." valitus kesti siihen asti kunnes kenttä loppui.
Olin tyrmistynyt.
Mikä ihmiset ajaa siihen, että kaikki pitää olla niin helvetin "luxxxuustaa<3<3<3", että edes kolmea tuntia junassa ei voi istua ilman läppäriä/jalkatukea/superhyper pehmeitä penkkejä jnejne. Eikö joskus voisi vain nauttia: "olen junassa, kukaan ei voi pitää minuun hetkeen kontaktia. Saan käpertyä sykkyrään ja olla itsekseni."
En tiedä. Tuntuu vaan, että kokoajan pitäisi olla parempaa ja mahtavampaa ja siistimpää jnejnejne. Mikään ei riitä!!
Minä ainakin olen iloinen, että juna kulkee ja pääsen paikasta toiseen vähän ekologisemmin.
Taas päästään varmaan tähän perus negatiivisiin ihmisiin, joille kaikki on ongelma.
No eipä ole ainakaan mun elämästä pois. Halusin vaan teillekin jakaa vähän ajatuksia ja mietteitä siitä, kannattaako kaikesta aina valittaa turhaan. Meillä kun täällä suomessa on loppupeleissä asiat aika hyvällä mallilla!
Kuvassa erään päiväni asu. Nahnahnah.
- Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti