Jumalauta. Ei helvetti.

Kateus.

Siis joo, "kaikkihan on jostain jollekin kateellisia"..

Tämä muiden omistaman materian, sosiaalisten suhteiden, toisen elämän yms. kahdehtiminen ei vaan uppoa mulle.

Minkä takia luet jonkun ihmisen blogia ja kommentoit: "Oon niin kade kun sul on noin iso sänky." "Oon niin kade kun sul on niin kivat hiukset." "Oon niin kade kun sulla on toi upee Chanelin laukku." Tai et pysty sanomaan omalle ystävällesi: "Ei hitto oot laihtunu, näytät ihan tosi hyvältä, mä tosin oon vaan lihonu." "Vähänkö kivaa et oot lähössä reissuun, pidä hauskaa!!" Vaan pitää naama norsunvitulla katsoa ja sanoa: "Hei sun ripsissäs on vähän paakkuja..."

Jatkuvasti ihmiset ovat kateellisia asioista mitkä hekin voivat _saavuttaa_. Siihen vain vaaditaan työtä ja aikaa. Porukka ei vaan jaksa ruveta tekemään niitä töitä. Mieluummin ryvetään siinä omassa paskassa ja mietitään, että miksei omista sitä ihanaa unelmien asuntoa.

Olin itse ennen melko kateellinen, mietin aina kuinka joillakin on paremmin. Nyt kun olen perus onnellinen koko ajan ja olen miettinyt elämäni suuntaa ja siltä haluamiani asioita, en jaksa kadehtia. Mitä sitten jos jollakin on isommat tissit tai hienompi paita? Voin olla uniikki omalla tavallani, nauttia elämästä ja TEHDÄ TÖITÄ SEN ETEEN, ETTÄ SAAVUTAN JOTAIN.
Silloin se tuntuu kaikista parhaimmalta saada ja voi jopa sanoa ansaitsevansa haaveen toteutumisen. Oli se sitten isompi sänky tai paksummat hiukset.

Olen itse haaveillut pitkään au-pairiksi lähtemisestä lukion jälkeen. En todellakaan jää kadehtimaan muita, jotka ovat sen tehneet, vaan etsin jatkuvasti perhettä. Matkakohde vaihtuu koko ajan, mutta eipä se minua haittaa. Olen vain jo onnellinen siitä kun saan suunnitella ensi syksyä ja edes YRITTÄÄ TÄYSILLÄ.

Hypätäämpäs elämänkokemuksista ja materiasta.. Sosiaalisiin suhteisiin.

Minkä takia ihmiset jatkuvasti kadehtivat toisia heidän ystäviensä takia? "Liisa on aina Maijan kanssa eikä _koskaan_ mun kaa, vittu se on ihan paska joudun aina pyytää sitä kaikkialle." Tuo lause on niin peruskateellisen ihmisen suusta.. Miksei voisi suoraan sanoa: "Mua harmittaa, ettei Maijalla ole mulle aikaa." Ja voisiko sen jälkeen miettiä _miksi_ se Maija ei halua viettää sinun kanssasi aikaa? Olisiko siihen mahdollisesti joku syy? Tai voisiko se syy olla joskus oikeasti se ettei ole aikaa ja sinusta vaan tuntuu siltä, koska olet kateellinen kun sun BFFllä on hauskaa jonkun muun kanssa..

Tai sitten tämä "Miksei mua kutsuttu tonne bileisiin???!!1111!!??!" Hei niin sanotusti goopy pls siihenkin voi olla syy sekä juhlia tulee ja menee. Miksi jonkun kaverisi pitäisi kutsua sinut _aina_kaikkialle_mukaan_? Kutsutko itse sen ihmisen _aina_kaikkiin_bileisiin_mukaan_? Onko ne jotkut pikkujoulut sulle niin elämän ja kuoleman tärkeät, että niistä jaksaa itkeä vielä puoli vuotta jälkikäteen? Suuttua puolen vuoden päästä siitä kuinka "paskaa käyttäytymistä tolta horolta!!!111!! En kutsu sitä enää _ikinä_ mihinkään!!¡¡¡211146#" Ihan sama kun itse vinkuisin sitä miksei serkkuni kutsunut minua synttäreillensä tai minkä takia en saanut linnan juhliin _tänäkään_ vuonna kutsua.

MÄ EN VAAN YMMÄRRÄ, SE SAA NIIN RAIVON PARTAALLE.

MIKSI???? MIKÄ HITTO ON VIKANA????????????????

Nyt on taas sellanen fiilis tätä massan elämänasennetta kohtaan, että huhhuh...

Lukijat (jos teitä edes on). Nostakaa pliis käsi ylös ja kertokaa etten oo ainut jolla on näin karsee fiilis kateellisuudesta.

- Mari

(Kuva kopioitu riemurasiasta)