Plöö

Anteeksi, ei ole jaksanut vain päivittää, työpäivän jälkeen ei vaan yksinkertaisesti jaksa. :D

Töissä oltu koko viikko ja sen jälkeen punttailtu yms.... Joten voiko sanoa "kiirettäkin" pitänyt.

Hautasimme eilen ihanan joukkueemme.. Siitä myöhemmin sitten kuvia, mutta niin.. Ikävä tulee kyllä kaikkia yhteisiä pelireissuja, joukkueiltoja, harkkoja jnejne. Mutta eiköhän tuolla porukalla vielä joskus ainakin toivottavasti hönäfutailla yhdessä. ::--))

Tänään edessä kai hunksit, haha!!! ::D

Munarikasta pääsiäistä kaikille !! :)

- Mari

Lomalla viimeinkin

Niimpä! ;)

Yo

Matikka on ohi. Ja täytyy sanoa, mulla se meni kyllä ihan putkeen! Eli lakki on enää kiinni maantiedosta.. (En uskalla sanoa, että pääsen yo:ksi, sillä minun tuurillani feilaisin mantsan sitten niin pahasti.)

On vaikeaa mukautua ajankulkuun. Sillä hetkinen, vastahan me huudettiin hupaisat asut päällä rekassa.. Ja nyt ollaankin jo muutaman päivän päästä kesälomalla.. MIHIN KAIKKI TÄMÄ AIKA ON MENNYT??

No ainakin on ollut hauskaa! Sitä en kiistä. Ja olen ymmärtänyt yhä enemmän mitä tarkoittaa pyyteetön rakkaus, ystävyys ja onnellisuus.

Ne onkin varmaan mun elämän pää"teemoja" tällä hetkellä. Niistä on kyllä vaikeaa pitää kiinni, mutta oikein kun jaksaa, ne on ponnistelujen arvoisia. Toivottavasti kaikki löytäisitte elämäänne sellaisia ihmisiä, jotka on teidän ponnistelujen arvoisia! :)

Nyt kyllä kuuntelen loppuillan trancea ja rentoudun. Huomenna on tiukka mantsankertaus edessä ja viimeiset koitokset.

Täytyy sanoa, että höllii aivan pirusti.. :--)

Koomaterkuin
Mari!

Masterchef

Pohjana siis perus suklaakääretortun pohja :)

Käärme on syönyt sisälleen kookos-suklaa-kermavaahtoa :)

Koristeena sitten on vielä nallekarkkeja jotka ratsastavat matoa ja parit ranskanpastillit.

Tuollainen käärmetorttu tuli siis leivottua yksiin tupareihin Marin kanssa eilen. Oli hyvää! :)

I'm back!

Olen kavunnut mutakaivosta ylös paskaisena, mutta voitokkaana. Nyt riehakas eläminen saa taas alkaa! (Niin heti niiden ensi viikon eväsretkien jälkeen..)

Rehtorimme KK totesi abikahveilla: "Abi kyllä keksii kaikkea muuta kuin lukemista, esimerkiksi siivoamista ja ruuanlaittoa.." Olen ottanut KK:n neuvosta vaariin: Etsinyt kirpparille menevät tavarat ja vaatteet, siivonnut, laittanut ruokaa, käynyt puntilla, nukkunut, lukenut tärkeitä juttuja netistä... Ja kaiken tämän aktiviteetin välissä olen lukenut. Vaikka eikös sen pitäisi toisin päin mennä..?

Mikä siinä on niin saakelin vaikeaa lukea? Ihan oikeasti..
Sitten siellä salissa hikoilee ja vääntää itkua kun ei tehtävät olleetkaan niin helppoja kuin oletti.

Tsiiiisus. Mitä paskaa. :D

No onneksi ensi viikolla alkaa loma koulusta, joka kestää yli vuoden. Tätä tarvitaan varmaan aika paljon?
Tietenkään Hollanti ei varmaankaan ole paras paikka hankkia opiskelumotivaatiota, mutta oikeastaan.. Se ei ole tämän päivän murhe. :-D

- Mmmarri

St. Moritz itseruskettava vaahto

Kuva: pretty.fi

Erehdyin vahingossa ostamaan itseruskettavan. Siis minä, ostin itseruskettavan. Olen koko pienen ikäni inhonnut itseruskettavia mutta isosiskoni houkutteli minut tähänkin mukaan. No jokatapauksessa kuvan mukainen purkki tarttui sitten kaupasta mukaan, hintaa taisi olla 6.95e ja pääsin jo toissapäivänä kokeilemaan tuotetta. Perinteistä itseruskettavan hajua (jota inhoan) ei ollut ja rusketustulos on hyvinkin tasainen vaikka ensimmäistä kertaa näihin aineisiin sotkeuduinkin. Kokeilin vasta jalkoihin tätä, ne eivät ole kalmankalpeat eikä keltaiset tai oranssit!

Vaahtomaista ainetta oli helppo levittää ja tämä tuntuu todella riittoisalta. Jää ehdottomasti käyttöön. Ainetta ei saa paljain käsin levittää koska se imeytyy niin nopeasti, eli itsekkin levitin sellaisella rätillä aineen iholle. Käyttöohjeissakin lukee ettei paljain käsin levittämistä suositella. Helppo käyttää eikä sotke paikkoja. Imeytyy nopeasti eikä jätä ihoa tahmaiseksi. Suosittelen! :)

Välikuolema

Ääh.. On niin raskasta uskoa unelmiinsa. Tai siis, tuntuu että ne ovat niin kaukana, saavuttamattomissa.. Niin hauraita, että yksikin pieni sattumus tuhoaa kaikki.

Epäonnistumisen pelko on myös suuri.. "Mitä jos tapahtuu jotain?" "Mitä jos rahat ei riitä?" "Entä jos mä en vaan koskaan pääse siihen kuntoon mihin haluan?" "Mitä jos kusen kirjotukset?"

Että mä inhoan näitä päiviä ja oloja. Tuntuu et ois romahtanut pilvistä suoraan paskaiseen kaivoon. Sellaiseen oikein mutalällyiseen mihin uppoaa kaulaansa myöten.

Itseensä luottaminen on vaan joskus niin helvetin haastavaa. Välillä ois kiva, että olis vierellä joku kannustaja: "Kyl sä pystyt tähän!!!" Kannustaja joka mahdollisesti vielä pitäs sylissä, kun tällänen heikko paikka iskee..
Vieressä on kuitenkin se matikankirja joka huutaa: "Et sä kuitenkaan näitä asioita opi."

On vaan niin satan666 vaikeaa olla vahva joka minuutti. Tuntuu et oisin 7 kk vaan taistellu kaikkien erilaisten paskajuttujen takia.

Nyt on kyl fiilis et berberi olalle.. Vaikka se ei ole kyllä mikään ratkaisu mihinkään..

Noo.. kun edellisiä postauksia selaa, kaippa mä oon elänyt niinkuin haluan, vaikkei se tässä hetkessä siltä tunnukkaa.. Ja ollut onnellinen.

- Le fu

Nyt on taas kevään kirjoitukset pyörähtäneet käyntiin. En tiedä menikö omalta osaltani täysin putkeen. Jos retoristen kysymysten avulla pohtimisesta sensori pitää, pisteitä ropisee varmasti! Kai sitä omaa tyyliään saa kuitenkin käyttää.. :)

Enää olisi vähän yli viikko koulua jäljellä. Ei tätä oikein usko todeksi, mutta ei tämä sitä surullisenkuuluisaa untakaan ole.. ;)

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä postausta n. 3 kertaa valmiiksi.. En vain saa pohdintojani puettua järkeviksi kokonaisuuksiksi.
Ehkä tuo essee tyhjensi minut täysin? Tuntuu, että kirjoitustaito on kokonaan hukassa..

No anyway. En sitten pohdi mitään. Heitämpä kuitenkin, että rautaa pitäisi käydä nostamassa. Tosin on ihan vetämätön olo. Ei huvittaisi yhtään. Plääh. Juoksulenkki... Sekään ei maistu... No aina voi mennä puntille istumaan.. Kai siellä jotain tulee tehtyä, kun ei kehtaa tyhjänpanttinakaan pyöriä. :D

Ihanaa viikon alkua kaikille!! Älkää tuomitko liikaa kanssaeläjiänne vaan asettukaa heidän asemaansa välillä. Ehkä sitä kautta löydät itsekin uusia näkökantoja. ;)

- Manaatiksi muuttunut pyöreä herkkusuu Mari

Kuva 9gag

Hiusprojektia osa 42643287

Enpä ole taaskaan hetkeen kirjoitellut mutta ei se mitään. Kyllästyin tylsän ja epäedustavan väriseen oranssiin sävyyn hiuksissani joten päätin käydä ostamassa värinpoistoja. Kuvat kertoo kaiken tarpeellisen! Tässä siis lähtötilanne.

Tässä siis ensimmäisen värinpoiston tulos, hemaisevan kaunista, tuttu värinpoistosävy siis. Päätin sitten vielä ostaa uuden värinpoiston ja laittaa sitä (siskoni avulla tietty) noihin punaisimpiin kohtiin. Samaa ainetta käytin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Tässä siis tämänhetkinen tilanne, nyt aika näyttää että mihin tämä väri tästä kehkeytyy kun innostun värjäyshommiin taas. Ja teille jotka kauhistelette että 2 värinpoistokäsittelyä 2 päivän aikana, hiukset eivät ole huonossa kunnossa, sillä hiukseni ovat paksut ja ennen käsittelyitä olivat todella hyvässä kunnossa. Huomaa kyllä kuinka punainen väri tarttuu hiuksiin paljon. Suoraväreillä on kuitenkin tullut läträttyä hyvinkin paljon kestovärin ohella. Eiköhän näistä vielä nätit blondit saada :) Loppukevennykseksi sitten vielä vähän päivän cooleinta lookkia! Enjoy!

Huomenna sitten täytyisi käydä raapustamassa äikän (ja lukion viimeinen) essee. Toivottavasti sattuu kohdalle hyviä aiheita, tällä hetkellä ei stressaa. :)

-Himmi

Haaveissa vainko oot mun?

Haaveet.
Niitä on meillä kaikilla tietenkin. Jatkuvasti haaveilemme uusista vaatteista, paremmasta elintasosta, hienommista kokemuksista joilla voimme leveillä yms.

Milloin kuitenkin on tultava tien päähän ja todettava: Nyt on aika toteuttaa haaveita.
Milloin on aika huomata, että omat haaveet ovat materiaa/jonkun muun ohjeistamaa/muiden haaveita. Esimerkiksi: "Haluan opiskelemaan lääkäriksi, haluan omakotitalon ja kolme lasta. Haluan olla pitkälle koulutettu ja onnellinen." Kuitenkin välillä mietit: "Haluaisin ehkä sittenkin isona ruveta lastenhoitajaksi, jotta minun ei omia ipanoita tarvitse hankkia, kun en niitä halua vaikka lapsista pidänkin.. Mutta toisaalta, onhan minun hienoa haluta näitä "mageempia juttuja", minä olisin todella saavuttanut paljon ja saisin arvostusta.."

Minäkin kuuluin tuohon kastiin. Halusin hienoja laukkuja, kenkiä, 5 tähden hotelleissa vietettyjä rantalomia, omakotitalon, lääkäriksi, rikkaaksi..

Mistä haaveilen nyt:
Ylioppilaslakista, Aasiaan tehdystä reppureissusta, onnellisuudesta, kylmästä siideristä festareilla, itsensä ylittämisen tunteesta, benji hypystä, kylmästä tuulesta marraskuisessa Pariisissa, hymyistä, työstä josta nautin, seikkailuista.. Ääh kaikesta tällaisesta!!

Eiväthän nuo kaikki varmaankaan toteudu, mutta.. Jos jaksaa suunnitella ja panostaa, eiköhän jotain saa aikaiseksi. Ja ehkä jonain päivänä saan ne toteutettua jos pinnistän kovasti!!

Enhän minä voi tietenkään kenenkään ihmisen haaveita lytätä, mutta haluan vain herätellä: mitä jos unohtaisit sen Diorin mekon ja haaveilisit vaikka jonkun kanssa käsi kädessä kävelemisestä? Mitä jos keskittyisit siihen, mitä oikeasti voit saada ja mistä nautit? Mitä väliä, jos et koskaan mene 5 tähden hotelliin kanarialle vaan käytkin koluamassa sillä rahalla Minskin katuja tai hyppäät junaan joka menee Siperian halki Japaniin?

Ei mikään valinta ole väärin, eikä mikään tee sinusta sen köyhempää henkisesti. Henkinen pääoma on sitä, mitä jokaisen meidän tulee hankkia sillä tavalla, miten itse tykkäämme.

Jaksakaa haaveilla ja toteuttaa niitä. Kirjoittakaa vaikka rasti ruutuun lista: mitä haluan loppuvuoden aikana tehdä ja iskekää koristamaan seinää tai jääkaapinovea. Silloin näette mistä olette haaveilleet, eivätkä ne unohdu, vaan joka päivä jaksat taistella sen eteen, että ne toteutuvat.

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Olkaa ihmisiksi ja nauttikaa joka ikisestä sekunnista.

Hmmmh

Hellurei.

Olin kirjoittanut jo postauksen, mutta päätimpä pyyhkiä sen pois. Ja kirjoittaa siitä, mitkä kolme asiaa vaivaavat minua..

1. Oma kasvu ja muuttuminen

Olen puolen vuoden sisällä muuttunut hurjasti. Oma keho ei tunnu omalta:
Mieletön hallinta joogatessa ei ole minua, tunnen silloin leijailevani pois kehostani. En se ole minä, joka taipuu ihme asentoon ja pysyy siinä huojumatta ja ilman kipuja..

Rapsutin tänään selkää ja totesin: ei tuo ole minun lapaluu ja olkalihas, miksi tuntuu lihakset ja nahka ja läski on poissa.

Säikähdin oikeasti vähän. Sama kävi tänään pukiessa ja vilkaisin peiliin. Se kroppa ei kuulunut minulle.. Mutta se olin silti minä..

Henkisesti olen kasvanut myös paljon. Huomaan toimivani tilanteissa aivan eri tavoin kun normaalisti. Harvoin enää edes suutun. Petyn ennemminkin.
Esimerkkinä hyvin hoidettu homma abiristeilyllä: loukkaannuin Himmille, silti nukuimme samassa hytissä sulassa sovussa ja juttelimme aamulla asian halki ja siinä se. (Loukkaantuminen oli tietenkin aivan turhaa, sillä olin kännissä kuullut väärin vastauksen erääseen asiaan... :D)

2. Rennosti ottaminen

Mikä saatana siinä on, että porukka ei osaa ottaa rennosti? Aina pitää stressata ja miettiä ja pohtia ja plää plää plää. Eikö joskus voisi vain todeta, että "Voi munkki, nyt kävi näin, no eipä se midis." ja jatkaa suuntaa eteenpäin!!

3. Velvoitteet

Velvoitteita on ja tulee aina olemaan. Mutta onko velvoite kertoa kaikille ihmisille kaikki asiat? Onko velvoite jonkun toisen hyvän takia heittää omat mielihalut, ajatukset ja tunteet roskikseen? Hyvät ihmiset: minä olen 18-vuotias nuori naisenalku ja sinkku. Kenelle minä olen tilivelvollinen?? Tarvitseeko minun kertoa kenellekkään mitään, mitä en halua? Onko se joku saaaaaaaatanann VELVOITE??? Ei ole!! Se on minun asiani mitä sanon ja kenelle sanon ja kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä lopputulokseen.

Loppukevennyksenä haluaisin välittää terveiset: Kiitos PH, ilman sinua, kyykkääminen olisi tänään tapahtunut n. 10kg pienemmillä painoilla.

Mitkä asiat teidän mielessänne pyörivät?

T. Maaaaaarppa
(Kuva 9gag)

No jo on!

Huomenia vaan kaikille!

Minähän heräsin jostain syystä klo 7:52 ja ennen aamusalia ajattelin, että kai tässä voisi teitä lukijoita muistella. :D

Eilen olin rakkaan Himmin kanssa koko päivän! Aamulla lähdettiin Jyväskylän uimahallille aamu-uinnille jossa kokeiltiin hyväksi todettuja treenaustapoja. Fyssarini saa kyllä olla nyt ylpeä, kun vihdoin raahasin luuni uimaan!(Eihän hän ole kuin vain joka kerta tavatessamme patistanut minua sinne.. Industrialini on kuitenkin pitkälti estänyt uimisen..)

Sen jälkeen oli edessä tositoimet eli munakkaan valmistus, matikan kirjoituksiin harjoittelu ja tietenkin höpiseminen. :) Rakkautta vain <3

Kohta aijon painua taas vaihteeksi salille! :) Ajattelin cyclingin ja sen jälkeen polven kunnosta riippuen jalka- tai käsitreeni. Tänään treenataan ja kovaa!!!!

Olen miettinyt lähipäivinä PALJON omaa suhtautumistani muihin, muiden toimintatapoihin ja elämiseen.. Lähinnä ihmisten onnellisuutta nämä pohdintani ovat käsitelleet.. Mikä ajaa ihmiset siihen, että teemme valintoja, jotka eivät tee meitä onnelliseksi?

Tai siis, esimerkki entisestä elämästäni: Olin valittava tyttöystävä.

Hyi!! En todellakaan ole sellainen oikeasti, minä vain ajauduin siihen, jonka jälkeen olin toistuvasti epäonnellinen, koska valitin, rajoitin yms.

No onneksi opin, sillä sitä en aijo enää ikinä tehdä! Sanotaanko: "Siperia opettaa" Vai kenties "Opinpahan tämänkin asian kantapään kautta.."

Samoin onnellisuus, jota ystävät tuottavat. Minkä takia pitää hengailla sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät sinut huonovointiseksi ja ahdistuneeksi.. Miksei voi vaan reilusti jättäytyä sellaisten ihmisten läheisyydestä ja todeta: "Olen mieluummin yksin, kuin epäonnellinen tuollaisten ihmisten ympärillä."

No helpommin sanottu kuin tehty..

Itse kuitenkin olen päättänyt tehdä asioita, jotka tuntuvat minusta hyvälle. Jos joku ihminen saa minut tuntemaan oloni varsin mallikkaaksi, miksen voisi soittaa hänelle? Tai vastaavasti jos auringonpaisteessa juoksulenkki on minusta parasta, mikä estää tekemästä sitä?

Onnellisuus on pieniä tekoja, mutta vaatii mieleltä myös paljon: Pitää osata iloita ja olla onnellinen pienistäkin asioista!!!
Minun onnellisuuteni tuli eilen parhaan ystävän kanssa vietetystä ajasta, kahvista, tummasta suklaasta, auringosta, yhdestä puhelusta, urheilusta ja ruuasta.

Eivät nuo minun mielestäni ole mitään hirveän vaikeita asioita saavuttaa. Vai onko?

Mitkä asiat teidät, hyvät lukijat, tekevät onnelliseksi? Vaaditaanko siihen paljon?

Nyt pomppaan sängystä ylös ja teen tästä päivästä vielä mahtavamman kuin eilisestä!! ::))

Pusuin ja halein
Marii!