Ihan hullun ihqu salivarustus

-Palvelun tarjoaa Blogger ja tekstin Mari-

Haha. Ohessa näette upean salivarustukseni jolla lähdin Jyp training jumppaan. Asuun kuuluu:
My little pony paita (primarkista)
Adidaksen futissortsit (intersport)
Ja panta (ninja)
Kuten huomaatte salivaatetukseni on hieman sossu.
Why hell?
1. Ryyppäsin rahani, eikä ole varaa ostaa uusia. (true lifestyle bloggaajahan ei koskaan ole perseauki, tai ainakaan ei myönnä sitä.)
2. Menen salille treenaamaan. En pukeutumaan.
3. Jos unelmieni prinssi (joojoo tiedän ettei sellaista ole) kävelee minua vastaan salilla, hän pitää minusta tällaisena. (Selittelen tällä vaan itselleni..)

Oikeastaan ketään teistä tuskin kiinnostaa tällaiset postaukset eli mitä joku täysin tuntematon hyypiö pukee salille.

Joten ajattelin aikani kuluksi antaa tajuntani virrata vakavan(ko?) asian parissa. Tämän päivän sanana voisi olla "meikitön" ja siitä minulla riittääkin juttua (never).
Oheisessa kuvassa olen siis täysin meikittä.

Ihoni näyttää ehkä huonolle teidän tarkkasilmäisten mielestä ja tuomitsette minut saman tien: "syö huonosti, liikkuu huonosti tai sit vaan kauhee akneface iu".
Tässä vaiheessa voisin iskeä kehiin karun totuuden (joka on myös blogimme tunnusomaisia piirteitä). Teini-ikäisenä minulla oli akne, joka jätti arvet kasvoihin, ne eivät siis lähde mihinkään. Olen kamppaillut koko lukioikäni siitä, voinko mennä kouluun/kauppaan/kaverille ilman meikkiä, ja vihdoin olen onnistunut siinä. Silti edelleen meikittömyys julkisesti ahdistaa ja tuntuu pahalle. Kysyn silloin usein itseltäni: "Miksi helvetissä?" Vastauksen painavaan kysymykseeni löysin yhteiskunnasta ja sen asettamista paineista. Yhteiskunta on epäreilu, muotimaailma on epäreilu ja pornografiikka on epäreilua. Välillä tekisi mieli huutaa ja paiskoa tietokonetta pitkin seiniä nettiä selaillessa: "MIKSEI PRADAN MAINOKSEN MALLILLA OLE AKNEARPISTA NAAMAA SAATANA??"

No eihän se ole kaunista..
Tästä sekavasta tekstistä päästäänkin loppupäätelmään (tai siis minun mielestä päästään, teistä en tiedä): tähän päivään mennessä olen tajunnut sen asian, että minä olen minä enkä muuksi muutu. Rakastan itseäni tällaisena (joo ja ihan varmasti niinäkin päivinä kun peilistä katsoo pallokalan ja sarvikuonon sekoitus) ja läheiseni rakastavat minua tällaisena. Enempää en voi antaa. Ja mikä parasta: kun on oma itsensä voi kaikista parhaiten. Silloin myös löytää ne ihmiset, kenen kanssa on kaikista hauskinta ja kenen seurassa mieli lepää!

Rakastakaa itseänne ja muita! :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin:
https://www.youtube.com/watch?v=GsPJ3w7D0bQ&feature=youtube_gdata_player